Odotettu matka kohti Kannusta ja Toko-kultaisten treeniviikonloppua käynnistyi osaltamme loppiaispäivänä. Hyppäsimme Boubien kanssa junaan aamupäivällä ja matkustimme pari tuntia Kuopioon, josta Tiina, Juuli ja Naava poimivat meidät kyytiinsä. Matkalla pysähdyimme Vaskikellossa kahville ja olimme perillä Kannuksen Dogness-hallissa viiden aikoihin illalla. Tuija ja Urpo olivat jo ehtineet paikalle ennen meitä ja Mira sekä Topi tulivat vähän myöhemmin junalla.
Vaskikellon pihalla Boubie, Juuli ja Naava.
Perjantai-iltana otimme tuntumaa halliin ja se olikin ihan superhyvä! 
Mulla oli jopa treenisuunnitelma ja ehdin tehdä EVL:n liikkeet läpi. Ei mennyt mitenkään loistokkaasti; pientä säätöä siellä täällä ja pitkän matkan jälkeinen virtapiikki ilmeni hösellyksenä. Pipa, viikonlopun kouluttajamme, pyörähti myös hallilla kauppareissullaan ja treenasi siinä ohessa omat kolme flättiään. Näppärää.
Treenien jälkeen lähdimme kohti majapaikkaamme, joka löytyi (navigaattorista huolimatta 
) muutaman kilometrin päästä hallilta. Kyseessä oli Koskenmaa, paikallisen ajokoirayhdistyksen "maja", joka osoittautui oikein mainioksi majoituspaikaksi koirakansalle. Koska ryhmästämme eivät aivan kaikki olleet päässeet paikalle, saimme jokainen jopa omat huoneet! Koirat voi päästää iltapissalle ovesta ulos suoraan, mikä myös oli luksusta tällaiselle kerrostaloasukille. No joo, Boubie nosti koipea kerran sisälläkin, reissukaverimme Tiinan kenkään. 
Vähän pisti koirapaljous nuoren pojan sisäsiisteyden koetukselle...
Loputkin yöpyjistä pääsivät illan mittaan perille ja olikin mukava tavata jo tutuksi tulleita treenikavereita.
Saunaa aloin lämmittämään heti, kun pääsimme perille, mutta pari tuntia siinä meni ennenkuin sinne päästiin. Puulämmitteisen saunan löylyt tuntuivat makoisalta ja tänään nautimme niistä Miran kanssa kahdestaan.
Minun "ota-mukaan-vain-minimimäärä-tavaraa" oli onnistunut vähän liiankin hyvin, sillä olin unohtanut makuupussin ja/tai liinavaatteet. Onneksi majapaikan kaapista löytyi pari lakanaa. Toisen niistä laitoin Boubien lainahäkin päälle ja ilmeisesti Kuje (silminnäkijöitä ei ollut) oli käynyt nostamassa koipeaan siihen... Pojat on poikia?
Lauantai-aamu valkeni kirpeässä pakkassäässä, mutta hyvin hyrähtivät autot käyntiin kohti hallia aamukymmeneksi.
Loput ryhmäläiset sekä pari kuunteluoppilasta saapuivat paikalle ja lopulta Pipakin. Treenit siis alkakoon!
Pipa kyseli ensin ryhmämme toiminnasta ja tarkoituksesta sekä kertoi mielipiteitään kultaisista toko-koirina. Koska kultainennoutaja usein on sellainen iloinen hömpöttäjä, "elämä on laiffii"-asenteella varustettuna ja rakenne sekä koko rajoittavat, on tekeminen helposti pikkusievää, vähän sinnepäin. Siksi meidän täytyy panostaa tarkkuuteen ja saada koirat keskittymään tekemiseen.
Eka kierroksella jokainen koirakko sai tehdä pikkutreenin; seuraamista, jääviä, sivulletuloja. Boubie keskittyi Pipan mukaan tekemiseen hyvin, mutta se edisti seuraamisessa ja perusasentokin oli vähän sinnepäin. Saimme ohjeeksi häkellyttävän ehdotuksen: opeta sille sivulletulo takaa kiertäen. TAKAKAUTTA?? Back to the 80's tai 90's...? Sehän on meille kauan sitten tokoilun aloittaneille NIIIIN vanhanaikaista! Toisaalta, se on niin vanhanaikaista, että se voisi olla jopa trendikästä? 
Olisimme edelläkävijöitä. Aika moni muukin sai saman ehdotuksen, syynä yksinkertaisesti noutajan raskaampi rakenne valtarotuihin verrattuna. Edestä sivulle kiepsahtaminen ei ole näyttävää, jos se on kömpelöä. Lupasin miettiä asiaa...
Jäävät liikkeet meillä saisi olla napakammat; Boubie aloittaa tekemisen heti käskyn saatuaan, mutta voisi tehdä sen nopeammin.
kuvat (C) Minna Levä
Ensimmäisen kierroksen jälkeen aloimme käydä liikkeitä läpi järjestyksessä, mutta emme ehtineet päivän aikana kovin pitkälle, kun seuraaminen vei niin paljon aikaa... Ensin otimme paikallaolon ongelmia, jossa meillä satunnainen lonkka-asento. Treeneihin enemmän yllätyksellisyyttä ( ja joo, sitä pitäisi muistaa treenata yleensä joskus...), etupalkkaa, luoksetuloa... "Käy siihen"-käskyn (liikkeiden välillä) sijaan voisi jättää koiran istumaan, niin samalla tulisi harjoiteltua pitkiä, tylsiä istumisia.
Boubien seuraamiseen saimme hyviä ohjeita. Minun pitää hidastaa liikkeellelähtöjä, opetella käännöksiä ensin hitaassa käynnissä ja opettaa sivuaskeleet niin, että myös koira tulee sivuttain. Hyviä huomioita, nyt ne on kirjoitettu ylöskin...
Välillä söimme (moraalisesti arveluttavaa) pizzaa ja lopuksi kuuntelimme Pipan luennon tuomarinäkökulmasta kokeissa.
Treenien jälkeen kävimme Tiinan ja koirien kanssa kävelyllä Kannuksen keskustassa ja tullessamme majalle, olivat muut käytävällä evakossa savuhaittoja, jotka saunan sytytysongelmat olivat aiheuttaneet. Pidettiin sitten epävirallista palaveria siinä käytävällä istuen koskien ryhmän tämän vuoden suunnitelmia. Koirat bailasivat ympärillä ja oli oikein rattoisaa.
Savun hälvettyä pääsimme iltapalalle ja lopulta saunaankin. Pari meitä urhoollisia valvoi puolille öin, ennenkuin piti antaa unelle periksi.
Sunnuntaiaamuna ehdimme siivota jälkemme ja pakata tavarat autoihin, vaikka treenit alkoivat jo yhdeksältä. Jatkoimme aamusta jäävillä liikkeillä. Teimme hauskan harjoituksen: kehään tuotiin putkia, agilitypöytä, penkkejä ym. Sitten käskettiin koira esim putkeen ja sen jälkeen maahan, josta se sai palkan. Tai hypystä maahan, pöydällä maahan, penkin ali ja maahan.... Hauskaa oli ja tuli tosi napakoita maahanmenoja!
Kuvat (C) Minna Levä
Meidän oman vuoron ongelmaliikkeet olivat (yllättäen) luoksetulon pysähdykset sekä noutojen palautusvauhti. Luoksetuloa tehtiin MONTA kertaa ensin namikupeilla (ei oikein toiminut tällä kertaa) ja sitten niin, että Pipa heitti lihapullaa. Viimeksi mainittu toimi tällä kertaa paremmin, mutta nuo namikupit ovat kyllä omissa treeneissä toimineet ihan hyvin.
Noudon palautusvauhtihan meillä oli ongelmana jo syksyllä enkä ole kyllä ongelmalle kovin paljon mitään saanut tehtyä. Niitä hyviä liikkeitä on niin paljon mukavampi treenata... 
Sain taas juosta, juosta, juosta.... Boubie putkeen kapulan kanssa jne. Kyllä se taisi jonkun laukka-askeleen ottaa, mutta tiukassa oli! Tähän voisi myös auttaa se sivulletulon muuttaminen takakautta, niin olisi helpompi tulla?
Hyvin ravaa....
Viimeisenä treeninä koirat saivat harjoitella kehonhallintaa eräänlaisella ketteryysradalla. Kierrettiin esteitä, tolppia, merkkejä, kiivettiin tuolille, kokeiltiin skeittaamista ja opeteltiin hyppytekniikkaa. Kivaa oli!
Lopuksi Pipa jakoi vielä kotiläksyt, jotka muut ryhmäläiset sitten tarkistavat seuraavalla kerralla. Taitaakin mennä koko aika läksyjen tarkistamiseen, sen verran paljon niitä tuli...
Boubien läksyt:
-noutojen palautusvauhti
-takaa sivulletulo
-luoksetulon stopit
-seuraamisen liikkeellelähdöt
-liikkeestä istuminen
Mitään isoa ongelmaa ei kuulemma ollut (tai Pipa ei ehtinyt nähdä kaikkea ), mutta kyllä tässä lajissa treenattavaa riittää!
Otsikon mukaisesti kuolaa näistä karvaisista kavereistamme irtosi ihan uskomaton määrä! 
Hallin matto oli varmaan kuolasta liukas... Kun heitin Boubielle siilipalloa, kuolavanat vain lentivät pallosta eikä muut jääneet sen heikommaksi tässä asiassa. En ole ikinä ennen nähnyt kultaisten kuolaavan noin paljon!! Mutta nyt oli kyllä oikein kollektiivikuolaaminen. Huhhuh.
Supermukavan viikonlopun jälkeen oli yllättävän pian kotiinlähdön aika. En ehtinyt viimeiseen junaan Kuopiosta, joten jäimme Boubien kanssa Tiinan ja tyttöjen luokse yöksi. Boubie nukkui autossa selällään ja vei ison tilan muilta koirilta, vaikka pieni poika onkin... Illalla se olikin sitten virkeä vielä vähän hillumaan Naavan kanssa, kunnes kaksijalkaiset patistivat nukkumaan. Juuli oli vieressäni lämmittämässä kai koko yön. Aamulla kun heräsin, oli Hotelli Suurosen aamiaispöytä katettuna ja koirakin oli saanut aamuruokansa ja -lenkkinsä. Juna vei meidät takaisin Mikkeliin ja ehdimme juuri ennen kymmentä töihin.
KIITOS Pipa, mahtavat treenikaverimme ja erityisesti tietysti Tiina kuljetuksesta sekä majoituksesta. 
KYLLÄ OLI MAHTAVA VIIKONLOPPU!!
Treenit menivät kyllä loistavasti, mutta kokeet eivät ja sen myötä hiipui myös minun treeni-intoni. Lisäksi kahden koiran treenaaminen vie kaksin verroin aikaa ja kun sitä ei kauheasti ole, niin keskittyy väkisinkin siihen koiraan, jonka kanssa homma sujuu. 
