Tänään oli Kookoo99:n hallissa Satsu ilonamme meitä innokkaita tokoilijoita valmentamassa. Sääkin suosi koulutusta, sillä viikkojen paukkupakkaset lauhtuivat juuri sopivasti täksi päiväksi ja mittari oli enää muutaman asteen miinuksella. Kaikki aamupäiväryhmäläiset oli vanhoja tuttuja, joten päästiin suoraan treenaamaan, pidemmittä puheitta.
Tempo teki eka satsissa pari ruutua ruokakupille, liikkeestä istumisen, tunnarin ja suoran luoksetulon sekä yhden luoksetulon pysähdyksen, jossa Satsu heitti lihapullan. Intoa ja vauhtia oli mukavasti ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan. 
Tehtiin myös kaukojen ekoja siirtoja, jotka nekin meni hyvin.
Tauon jälkeen oli sit huonompi setti. 
Tehtiin uusia (tai ainakin vieraampia) asioita ja koira oli ihan kuutamolla. Ohjattua noutoa, jossa vullukka kyllä osasi suunnat, mutta piti kovasti pohtia, mikä sieltä pitää tuoda...vaikka Satsu oli esitellyt kapulan sille. Vauhtiakaan ei ollut, vaan köpötteli ravia osoitettuun suuntaan. Uskon todellakin nyt, että varmuus tuo vauhtia -niin suuri ero oli aiempaan settiin. Tehtiin idarin asentoja, nekään ei sujunut ihan niinkun piti, kun edellinen asento jäi aina vähän päälle, eli tarjosi seuraavalla kerralla samaa. Jätöissä pysyi hyvin, kerran taisi etutassua istumisessa siirtää. Sitten tuli vielä lumia hallin katolta ja pakka meni aivan sekaisin. Hyppynoutoa -joka on helppo ja mukava liike yleensä- piti hinkata ja auttaa koiraa, kun se katto oli pelottava. Ei kiva.
Otin vielä tauon jälkeen yhden ruutuun kupille juoksemisen, kun jäi niin paha mieli molemmille tuosta toisesta setistä. Sinne mentiin taas lujaa, sitten vähän leikittiin ja mieli oli taas parempi. 
Molemmilla.
Osatut asiat on hyvin muistissa, mutta noita uusiakin pitäisi opetella. Kovin paljon toistoja Tempo ei niissä kestä, vaikka esim luoksetuloa pystytään nykyään treenaamaan jo aikas monta kertaa putkeen vauhdin tai innon kärsimättä. Vahvistellaan nyt noita voivoi-luokan juttuja ennen koetta (joka on joskus lähitulevaisuudessa) ja yritetään siinä sivussa opetella vähän uusia juttuja.
Kiitos, Satsu, taas. Olet ihana. 
Kotiin tullessani Moritz haisteli innokkaasti ensin Tempon ja sitten bongasi repun; ahaa, lihapullia! Papparainen raahasi repun hampaissaan minulle ja sai sitten tietysti osansa lihapullista sekin. 
