Eipä tuntunut metsästyskoe enää kovinkaan tärkeältä, kun perjantaina 13. päivä meidät kohtasi suuri suru äitini kuollessa liikenneonnettomuudessa. Päätin kuitenkin osallistua, kun jokatapauksessa ajoin lauantaina Vantaalle viemään tytöt lomanviettoon. Kasvattaja-Henna tarjosi yösijan ja urheasti säätä uhmaten myös grilliaterian. ;-) Tempo oli tyttölaumassa kuin kotonaan; nukkui sohvalla ja nojatuoleissa niinkuin muutkin.

Sunnuntaina oli sitten edessä ensimmäinen nome-starttimme. Paikka oli mukava, sää sopiva (tuulla olisi tietty vähän saanut), ilmapiiri leppoisa ja koekin tuntui suoritettavissa olevalta. Ensin tuli laukaus ja maamarkkeeraus variksella. Sen jälkeen koira seurasi vapaana rantaan, jossa tuli taas laukaus ja ohjaus avoveteen (sorsa). Tässä hyväksyttyyn suoritukseen riitti, että koira otti linjaa 10-15 m, vaikkei itseluottamus olisi ihan riistalle asti riittänytkään. Seuraavana oli vuorossa kaksoismarkkeeraus rannan suuntaisesti, toinen lokki rannalle ja toinen veteen. Jos näistä kaikista suoriutui, oli viimeisenä tehtävänä vielä haku, jossa 6 riistaa (variksia, lokkeja ja fasaani).

Olin 'psyykkisesti epävakaassa tilassa' (kuten Henna asian ilmaisi), mutta se ei suojellut minua jännitykseltä. Yritin hengitellä pussiin, mutta ei siitä suurempaa apua ollut. Koe oli kuitenkin ohi osaltamme ennen kuin huomasinkaan, kun Tempo kieltäytyi ottamasta ensimmäistä varista. Turha selitellä, mutta uskoisin sen reagoineen jännitykseeni ja koska minulla on treeneissä paha tapa puuttua sen tekemisiin, enkä nyt niin tehnyt, niin riista jäi metsään. Harmi, koska pari viikkoa sitten treenit meni loistavasti eikä minkäänlaista riista-ongelmaa ollut. Minkäs teet, lisää treeniä vaan ja uusi yritys. Samaisen variksen kohdalla oli kyllä muillakin ongelmia, mikä lie koiria vaivannut. Tuloksia taisi tulla kokonaiset kolme kappaletta. Treenikaverimme Iitu sai sentään suorittaa koko kokeen läpi, vaikkei se tulokseen riittänytkään. Melina-siskon riistankäsittely meni myös hylätyksi; toinen ei ottanut ja toinen otti liian kovaa -keskimäärin sisarukset siis menivät ihan hyvin. :-D

Kiitokset Hennalle yösijasta, kuljetuksesta, ruokinnasta ja henkisestä tuesta. Auton kanssakaan ei ollut ongelmia tällä reissulla -siis minun autoni. Hennan autosta tyhjeni rengas koepaikalla ja kaksissa naisin sen vaihdoimme vararenkaaseen. Kotimatkalla kolahti vielä pakoputki kiveen, niin että saimme lievän ralliauto-efektin aikaiseksi...

Ai niin, arvostelu vielä. Tuomarina oli Harri Sivén ja lyhyt koeselostus yleisvaikutelman osalta kuuluu näin: "Innokkaan oloinen koira, jonka koe keskeytyy riistan noudosta kieltäytymiseen". Better luck next time.

Tässä noutamisen mallia näyttää pikku-Freya, Woodchuck's Honey Rose, ikä n. 10 vkoa. Varsin tomera pakkaus, kantoi itseään isompaa kaniakin...
1673377.jpg