Pitkältä tuntuneen viikonlopun jälkeen viimein aamukahdeksalta pääsin soittamaan Kouvolaan ja sainkin ajan täksi päiväksi klo 11. Riikka lähti mulle mukaan henkiseksi tueksi, kuskiksi sekä korviksi ja aivoiksi, kun tässä sumussa en välttämättä kuule tai ymmärrä mitä minulle sanotaan.

Aikamme odotettuamme pääsimme lääkärin vastaanottamaksi, tosin lääkäri ei ollut se, jolle kuvittelin meneväni. Boubien varpaat olivat todella turvoksissa kireän siteen vuoksi, mutten ollut uskaltanut siihen koskea, kun ajattelin, etten sitä kuitenkaan saa takaisin. Varmasti pikku-koiran olo helpottui, kun side poistettiin... Haava näytti ihan siistiltä, vaikka muuta pelkäsin. Lääkäri konsultoi kokeneempaa kollegaansa (eli sitä, jolle luulin meneväni) aiheesta ja pisti sitten Boubielle nukutuspiikin. Odottelimme koirulaisen nukahtamista, jätimme sen hoitajien ja lääkärin huomaan ja läksimme itse syömään.

Toimenpide kesti yli kaksi tuntia ja minä olin jo aika hermona. Onneksi Riikka oli mukana ja höpötti sen verran, että pysyin suht koht tolkuissani.

Loputtoman pitkän ajan kuluttua lääkäri viimein kutsui meidät huoneeseensa ja kertoi, että jänteen päät oli liitetty onnistuneesti yhteen. Jalkaan oli laitettu ns puoli-kipsi, jota pitää vaihtaa viikottain. Boubie joutuu kuuden viikon täyslepoon (tarpeillaan saa käydä, ei muuta) ja sitten aloitetaan varovaisesti kuntoutus. Mitään ennustetta ei pystytty antamaan, kuinka jalka kestää. Mahdollista on, että kun se on kerran mennyt, voi mennä helposti toisenkin kerran.

Yritän ajatella kuitenkin positiivisesti, että jalka tulee kuntoon ja me palaamme treeni- ja kisakentille syksyllä. Kesällä uinti tekee varmasti jalalle hyvää, joten sitä on ohjelmassa. SM-kokeet osaltamme jäävät väliin ja haaveilemani valmennusrenkaaseen haku samoin. Eipä tarvitse enää tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ehdi treenaamaan...

Tosi mies voi pukeutua pinkkiin