Tänään oli pennun aika astua työelämään.  Matkan varrella tuli myös iso annos ympäristöoppia. Koska kakara ei jaksa kävellä kolmea kilometriä, menimme töihin bussilla. Aamulla bussi oli jännittävä kokemus, mutta illalla uni maittoi. Olimme aamun ihan keskenämme töissä ja tunnelma takahuoneessa oli rauhallinen. Ostin pennun kaveriksi saman kokoisen poro-lelun, jota se rakasti kovin...

Myöhemmin töihin tulivat myös Maarit ja walesit Risty ja Varma. Walesi-tädit pistivätkin kakaran järjestykseen kerralla. 'Et makaa siinä portilla, RÄYH. Pois siitä pediltä, RÄYH...' Pikku-Jätkä oppi kyllä aika pian, että viisainta maata tuolin alla ja olla ihan hiljaa...

Hiljaa se olikin, kunnes iltapäivällä läksin käymään kaupungilla. Räksytys kuului heti palatessa ja Maarit oli uhannut sitä jo sitruunapannalla... Palattuani pentu asettui kenkieni päälle makaamaan. Ikävöi, pikkuinen.

Yhtään pissalätäkköä ei tullut sisälle, kun pystyin käyttämään niin tiheään ulkona. Kotona viidennestä kerroksesta se on vaikeampaa. Illalla ennen sulkemisaikaa kakara alkoi taas mekastamaan. Kakkaa pukkasi heti kun ulos päästiin, ehkä se oli se asia?

Reipas kaveri se on kyllä! Käveltiin torilta pari korttelia töihin ja matkalla riitti ihmettelemistä; hirveesti autoja, isoja ja vähän pienempiä. Ja paljon jalkoja, vaikeuksia löytää minun jalkani joukosta. Välillä piti istua alas ja miettiä... Mikään ei kuitenkaan säikäyttänyt pahemmin.

Ruoka ei oikein vieraassa paikassa maistunut. Mikään superahne tuo ei vielä ainakaan ole muutenkaan. Tänä aamuna kotona söi oikeastaan eka kerran kunnon annoksen ruokaa. Tänään käytiin töissä puntarissa ja painoa oli 4,5 kg.