Tempon kanssa olimme pitkästä aikaa tokoilemassa tänään. Tarkoituksena oli pitää hauskaa ja saada aikaan tulos. Ykkönen ei ollut realistinen tavoite, koska treeneissäkin joku liike on aina mennyt nollille -tosin usein eri liike.

Matkaan läksimme Maaritin autolla, johon mahtui kimppakyytiin hyvin kolme naista ja kolme EVL:ssä kilpailevaa mikkeliläiskoiraa. Maarit itse talvilomailee pohjoisessa ja auto oli meillä työkäytössä.

VARPS:in halli oli paikka sekä minulle että Tempolle. Hyvältä ja siistiltä se näytti, joten toiveikkain mielin läksimme kisaan.

Otin Tempon autosta vasta hetki ennen paikallaolojen alkua -ihan niinkuin treeneissäkin on tapana. Fiilis oli ihan hyvä, vaikka Tempo kiinnittikin huomiota turhan paljon ympäristöön. Uudessa paikassa se lienee ihan normaalia.

Tuomarina Katja Rautiainen

Liikkeestä istuminen

Piilosta näki peilin kautta koirat, joten ei tullut yllätyksenä, että koira oli maassa, kun palasimme piilosta. Ekan liikkeen nollaus vie kyllä fiilistä aika alas, mutta yritin vielä koota itseni.

Paikalla makaaminen ryhmässä

Satu sanoi peilin kautta katsoessaan, että Tempo näyttää siltä, että kellahtaa kohta kyljelleen, jolloin kielsin katsomasta peiliin... Yllätys olikin melkoinen, kun tuomari kutsui minut hakemaan koiran, joka oli lähtenyt makuulta liikkeelle, kohti viereistä Frodo-bortsua. Siis Tempo ei ole ikinä, koskaan, milloinkaan lähtenyt paikallaolosta!! Olin niin hämmentynyt, että menin koiran kanssa piiloon odottamaan, vaikka minun kai olisi pitänyt jäädä kehänauhan viereen...

Satsu, joka toimi liikkurina, sanoi Tempon tuijotelleen mattoa ja olleen sen näköinen, niinkuin matosta olisi noussut joku. Tuomari sanoi Tempon jahdanneen hyttystä. Mulla on kuulunut ilmeisesti jo vuosia korvissa kohinaa, jonka luulin muidenkin kuulevan. Nyt vasta olen kiinnittänyt asiaan huomiota ja ilmeisesti vika onkin mun korvien välissä. Se on ilmeisesti tarttuvaa?

Pohdin vaihtoehtoja ja päätin lopettaa kisan tähän. Ajatus oli, että mennään Varkauteen niinkuin treenaamaan, jolloin tietenkään ei olisi jätetty hommaa kesken. Ketutus oli kuitenkin niin suuri ja koira siinä "kisa-moodissa", josta en uskonut saavani sitä nousemaan, että keskeytin. Tempohan vaistoaa mielialani tosi hyvin, enkä varmasti olisi osannut peittää pettymystäni.

Katsomoon siirtyminen herätti kovin ristiriitaisia tunteita, kun toinen puoli minusta olisi halunnut edelleen olla kehässä. Puoli levyä Fazerin sinistä (jonka olin varmuuden vuoksi ostanut evääksi) meni siinä katsellessa. Riikka onnistui saamaan super-positiivisen fiiliksen ja tehtaili Ecan kanssa ykköstuloksen! Satu ja Frodo eivät onnistuneet saamaan tulosta, mutta hauskaa oli, kun Satu sai hysteerisen naurukohtauksen kehässä ja Frodo pelleili parhaansa mukaan. Mulla on asenteesta vielä paaaljon oppimista!

Noutajilla meni muuten hyvin, voittajaluokassa huipputolleri ja saman omistajan evl-koira saivat molemmat ykkösen. Alokkaassa oli ykkönen mennyt labbikselle ja kultaiselle.

Nyt katselen koekalenteria, muutan taktiikkaa ja yritämme vielä pari koetta Tempon kanssa. Jos tulosta ei sittenkään tule, täytyy uskoa, etten pysty kouluttamaan tuota koiraa valioksi. Mutta luovuttajat eivät koskaan voita eivätkä voittajat koskaan luovuta...  

Eca sai menomatkalla luvatun euron juustonsa ykköstuloksesta; ehkä seuraavalla kerralla Tempollekin on sellainen tarjolla. Milla ainakin sanoi, että älä sure Tempo, kyllä sä vielä voitat!