Jipii, tänään treenailtiin taas Satsun johdolla! Tarpeeseen tuli; yksin tulee niin epätoivoinen olo. (Viimeisin treeni siinä fiiliksessä takana)

Ensin paikallaolot, kävin palkkailemassa välillä. Istuminen ok, mutta makuussa heittää lonkalle aika äkkiä. Täytyy sitä treenata erikseen; turha viedä vielä riviin tekemään virheitä.

Oma vuoro aloitettiin luoksetulolla. Ekana leluun ja sitten muutama sivulletulo läheltä. Otettiin käskytys mukaan ja Boubie oli hyvin hämmentynyt. Luulen, että jähmeys johtui siitä, mutta voihan se olla muutenkin. Kotiläksyksi noita sivulletuloja asenteella ja luoksetulo-käskyllä läheltä, niin että se olisi koirasta sikasiistiä. Lelupalkka tähän namin lisäksi, luulen.

Jatkettiin ruudulla kera kanipallon. Ensin pallo ruudussa. Tämä OK, mutta koira syytä vapauttaa ennen lähetystä, niin saa paremmin vauhtia jo heti alkuun (tätä bortsunpenikat teki kierron kautta samaisesta syystä; selvisi sitten omakohtaisesti vastaus kysymykseen miksi. Meillä tuo kierto ei vaan toimi -en osaa sitä opettaa tai sit noutaja ja paimenkoira on eri asia). Sitten tehtiin pari tyhjää ruutua. Boubien mielessä oli kanipallo ja alkoi kääntyä jo ennen ruutua, sitten ruudun etuosaan, mutta kun lisäkäskyjä tai palloa ei kuulunut, meni lopulta oikeaan kohtaan. Olin ylpeä itsestäni, että maltoin vain pitää suuni kiinni ja odottaa. Joskus sitä ylittää itsensä. Lopuksi tehtiin vielä pallo ruudussa. Kanipallon vaihtaminenkin onnistui ongelmitta tältä kertaa, joten kehitystä siltäkin osin. Mua vähän huolettaa edelleen nää lennossa vaihtamisen vaikutukset varsinaisiin noudon palautuksiin nome-puolella, mutta se on sen ajan murhe...

Loppuajan hinkkasimme seuraamista. Hinkkaamiseksi se menikin ja mä turhaudun, kun koira menee lahnaksi. MÄ EN VAAN OSAA!! Viime kerralla opin palkkaamaan housun sivusaumasta ja nyt pitikin palkata vähän edempää, koska koira jätätti. Asenneharjoituksia, että tästä tulisi kivaa...molemmille. Minä alan aktiiviseksi, kun koira passivoituu ja se on sen huomannut eikä se ole hyvä juttu. Koiran pitäisi tarjota toimintaa minun ollessa passiivinen; sitä kotiläksyksi.

No joo, puoli tuntia oli nuorelle koiralle aika pitkä aika treenata; esitinkin seuraavaan valmennukseen toivomuksen kahdesta vartin pätkästä tuon puolen tunnin yhtäjaksoisen treenin sijaan.

Treenin jälkeen vein Boubien autoon ja Tempo pääsi hengailemaan Areenalle. Se on niin helppo ja lähes huomaamaton koira... Innostuin sit treenaamaan siinä muiden ohessa. Tehtiin seuraamista, idarin asentoja, ruutua tyhjään ruutuun (hakusassa), tunnari ja vähän kakeja. Tempo oli tosi toimelias ja varsinkin seuraaminen tuntui tosi kivalta. (Hyvä, että joku edes osaa; ehkä mä osaan vielä toisellekin koiralle sen opettaa... )

Treeneissä oli mukana tällä kertaa myös kaksi muuta kultaista; sukulaistyttöjä Kuopiosta. Juuli on Tempon serkku ja Naava Moritzin siskon tyttärentytär.

Treenien päätyttyä kävimme porukalla pikku-lenkillä Hiihtomäen tanssilavan liepeillä. Tempolla ja Juulilla oli selvästi samat intressit; haistelu, haistelu ja haistelu. Nuoriso tykkäsi enemmän juoksemisesta. Boubie ja Naava innostuivat menemään ilmeisesti entisen sorakuopan reunaa alas upottavassa lumessa. Ylöstulo olikin melko haasteellista varsinkin Boubielle, poikakoira kun on. Yritä siinä hyppiä, kun hangenreuna ottaa arkoihin paikkoihin kiinni. Minä menin pikku-poikaa auttamaan viimeiseen ponnistukseen ja -hupsistakeikkaa olin siellä mäessä itsekin. Yhtään ei helpottanut, kun kaikki 4 koiraa päättivät tulla minua "auttamaan" potkien samalla lisää lunta mun päälle. Mullahan ei ollut edes mitään lenkkeilyvehkeitä; collegehousut ja paljaat kädet. Lunta meni housunkauluksesta sisään ja tippui lahkeesta ulos... Onneksi ei ollut kovin kylmä, kova viima vain.

Mukava päivä mukavassa seurassa, kiitos kaikille asianosaisille!