Varmaan on hyvä pitää harrastuksesta välillä taukoakin, mutta jonkinlainen syysmasennus on kyllä meille iskenyt. Tämän vuoden VOI1-tavoite jäi saavuttamatta ahkerasta treenauksesta ja kokeissa käynnistä huolimatta ja siitä johtuen mun treeni-into on aika nollissa.  Tai sehän on se sama vanha asenne; miksi treenata, kun ei ole kokeita tulossa. Joka on kuulemma ihan väärä asenne... Maarit onneksi aina välillä saa meidät raahattua hallille ja vullukka-treenit on olleet tosi kivoja ja onnistuneita. Kotona treenaus sen sijaan on jäissä. Ulkona on pimeää, märkää ja synkkää (ei voi sanoa, että kylmää) eikä vaan huvita. Sitä paitsi päivät on niin lyhyitä, ettei ehdi toteuttaa suunnitelmiaan, kun onkin jo pimeä!  Lenkille lähtökin on vaikeaa. Kadehdin Juulin emäntä Tiinaa, jolla on oikea asenne lenkkeilyynkin. Asenne ratkaisee aina -ja mulla se on huono.