Tänään aamupissalenkillä meni koko kevään suunnitelmat uusiksi. Boubie lähti hirveellä vauhdilla mäkeä alas ja kaartoi 90 asteen kulmassa vasemmalle. Kuulin oudon äänen, jota luulin toiseksi koiraksi ja huusin Boubieta pois, mutta koira ei tullut. Kun pääsin mäen alle, näin Boubien seisovan oikea etujalka ylhäällä ja veri valui noronaan valkoiselle hangelle. Se "toisen koiran ääni" olikin lähtenyt omastani; ulvahdus kivusta.

Melkoiset verijäljet jäivät pihalle ja käytävään, kun menimme sisälle, Boubie kolmella jalalla hyppien. Minulla ei ollut minkäänlaisia sidetarpeita kotona ja verta vaan tuli ja tuli ja tuli... Sidoin harsoja jalan ympärille, mutta ne olivat hetkessä märkiä ja punaisia. Soitin kolleegalleni Annelle, joka on koulutukseltaan eläintenhoitaja ja hän lupasi sitoa jalan. Lisää verijälkiä käytävään ja pihaan.. Poimin Annen kyytiin matkalta ja menimme töihin. Anne pisti "Jorvan eläinsairaalan" pystyyn kaupan ovensuuhun ja minä yritin palvella asiakkaita siinä sivussa. Onneksi oli melko rauhallinen aamu.

Veri ei tullut kynnestä eikä anturasta, niinkuin ensin luulin, vaan anturan alapuolelta, onko se nyt välikämmen nimeltään? Soitin samalla päivystävälle eläinlääkärille, joka lupasi ottaa koiran vastaan tämän päivän aikana. Mikkelissähän ei ole pieneläinpäivystystä, vaan eläinlääkörit vuorottelevat päivystyksessä; viimeksikin jouduimme menemään Pertunmaalle saakka (60 km). Nyt kävi sen puoleen tuuri, että päivystävä oli Mikkelissä. Anne sai jalan pakettiin, mutta kun läksin keskustan kaupalle, missä minun piti olla tänään töissä ja Boubie joutui liikkumaan vähän, alkoi vuoto taas, kiristyssiteestä huolimatta. Onneksi eläinlääkäri soitti juuri samalla hetkellä takaisin ja sanoi olevansa vajaan tunnin päästä klinikalla. Sinne siis.

Pari koiraa oli ennen meitä ja hyvä niin, sillä meillä vähän kesti... Kun side otettiin pois, veri suihkusi haavasta; osuma oli valtimossa. Lisäksi eläinlääkäri havaitsi katkenneen jänteen. Minä avustin parhaani mukaan, että vuotokohta saatiin paikallistettua ja lääkäri sitoi pari verisuonta kiinni. Itse haava oli n. 6-7 cm pitkä ja siihen ommeltiin 6-7 tikkiä (menin laskuissa sekaisin). Minullakin oli kädet taas aivan veressä... En sit ehtinyt enää töihinkään sen päivän aikana, vaan kurvasimme kotiin nukkuvan Boubien kanssa.

Eläinlääkäri suositteli jänteen ompelemista (vai mitä sille nyt tehdäänkään) eläinsairaalassa, esim. Lahdessa. Annen konsultoiman eläinlääkärin mukaan se on välttämätöntä, että jalasta saadaan normaali.

Nyt siis vain toivotaan, että haava ei ala vuotaa uudestaan ja yritän soittaa maanantaiaamuna Kouvolan eläinlääkäriasemalle, jossa on kuulemma lähialueen paras ortopedi.

Semmoinen lauantaipäivä meillä.