Vietimme mukavan lomaviikon Suomen Noutajakoirajärjestön kesäleirillä Mustialassa helteisessä säässä. Ensimmäinen leirini oli jo vuonna 1990, joten tämähän oli sitten 20-vuotisjuhlaleiri!  Ihan kaikille leireille en kyllä ole päässyt vuosien varrella (joskus esim. työt haittaavat harrastuksia), mutta lähes joka vuosi on edes käväisty. Milla oli 5 viikkoa vanha ensimmäisellä leirillään; nyt kun vuosia on jo 9, on leiri äidillekin lomaa.

7 vuotta oli kulunut siitä, kun viimeksi telttailimme leiriviikon ja silloin vannoin, että ei ikinä enää... Silloin oli tytöt pieniä ja satoi koko viikon, nyt oli tilanne jo toinen ja läksimme teltan kanssa matkaan. Säiden haltija oli suosiollinen telttailijoille, sillä vain yhtenä aamuna satoi. Muuten mittari huiteli +25 asteen tietämillä, joskin aamuyöstä tuli aina vähän kylmä.

Tässä leiriämme. Rakennuksen seinustalla oli ainoa varjoisampi kohta.

Boubien kanssa osallistuimme alkuviikosta taipparikoulutukseen. Maanantaina teimme lähinnä perustottelevaisuutta ja ryhmämme oli varsin etevä; kukaan ei karannut ja kaikki myös noutivat. Tiistaina vuorossa oli riistaharjoituksia ja lokki-parka koki hieman kovan kohtalon Boubien suussa, vaikka se käteen mulle lopulta tuotiinkin... Loppuviikon treeneissä Boubie sai noutaa vain dameja.

Sään vuoksi uiminen oli aika kova sana, jopa minä uin pariin otteeseen koirien kanssa Kaukjärvessä. Tempolle minun uimaan menemiseni oli kamala stressin paikka, vinkui ja huusi, mutta Boubie ui omia reittejään viis' minusta välittäen.

Tässä Boubie menomatkalla Rengossa pysähdyspaikalla jahtaamassa sudenkorentoja. Ui varmaan 15 minuuttia niiden perässä ja meinasi karata takaisin järveen vielä autolta. Varsinainen vesipeto!

Aikamoisia vesipetoja oli nämä tytötkin.

Tiistaina Boubien kasvattajat kävivät leirillä tuoden meille lisää kompostiaitaa ja Boubie pääsi leikkimään siskonsa kanssa.

Kuin kaksi marjaa, paitsi että toinen on mirja....eikun Olivia.

Sattuipa sitten leirin toko-kokeeseen myös Boubien äiti Nala, joten taas piti pönöttää kuvassa. Vasemmalta Olivia, Boubie ja Nala-mamma.

Tiistaina oli ohjelmassa myös noutajien toko-mestaruus, jota varten Tempo oli valmistautunut pari päivää lepäämällä. Startti oli ihka ensimmäinen EVL-startti meille molemmille, joten aika paljon minua jännitti! Sää oli helteinen, mikä ei meille välttämättä tiedä hyvää, mutta Tempopa yllätti ja jaksoi tsempata oikein hyvin.

Koe suoritettiin neljässä osassa, sotketussa järjestyksessä. Hyvä sikäli, että pääsi palkkaamaan välissä, mutta raastavaa omalle psyykkeelle, kun piti virittää koira yhä uudestaan. Tuomarina kokeessa toimi Saija Pollari.

Ensimmäisenä ohjelmassa paikallaolot.

Istuminen ryhmässä 9

Tempo oli pari kertaa hätistänyt tassulla ötököitä pois naamalta. Kun palasin luo, Tempo näytti nukahtavan...minuutti enemmän, niin se olisi tippunut!

Paikalla makaaminen häirittynä 7,5

Kaksi maahanmeno-käskyä ja lonkka-asento tai jotain? En muista enää. Ei mennyt kuitenkaan toisten käskyistä maahan!! (Eikä siis omastakaan käskystä ekalla... )

----tästä alkoi yksittäisliikkeet----

Seuraaminen 9

Oikein hyvää seuraamista Tempolta, vähän liiankin tiivistä, kun tuntui selvästi jalassa kiinni...

kuva: Beata Forslund

Idari 9,5

Siis WAU, en voi muuta sanoa!  Pisteistä päätellen meni oikein hyvin.

Kauko-ohjaus 7

Tässä jotain sählinkiä, kaksoiskäsky ja jotain.

Hyppynouto 8

Ei nyt suorastaan siepannut metallia suuhunsa, mutta ihan jees kuitenkin.

---Neuta tässä välissä kehän reunalta ja huilaamaan----

Ohjattu nouto 8,5

Pikkasen jännitti tämä uusi liike, mutta hienosti meni erkille ja normi-Tempo-vauhtia oikealta kapulan palautus.

Tunnari 9

Vauhdin takia piste pois. Aika lailla sama vauhti kapuloille ja takaisin kuitenkin.

---ja taas Neuta poskeen---

Ruutu 0

Taisi ohjaajalta hermo pettää, kun oli mennyt niin hienosti tähän asti... Ruutu vähän hakusassa ja ohjailtuani aikani, käskin maahan ja tassut oli ulkona. Koira teki kuitenkin mitä käskettiin.

Luoksetulo 0

Vauhtiliikkeet viimeisenä ei ollut meille se paras juttu. Tempo ei lähtenyt ekalla käskyllä, eikä toisella... En tiedä taas miksi, se tekee tätä välillä. Pipa arveli asian johtuvan ruokakupin sijainnista, joka oli Tempon  sivulla kehän laidalla, että saisin palkattua nopeasti, mutta en tiedä. Välillä lähtee ja nyt ei. Elämä on.

Yhteensä 202 p. ja III-palkinto eli tavoite täyttyi.

Toooosi tyytyväinen olin kuitenkin Tempoon, että se jaksoi helteestä huolimatta ja uudet liikkeetkin meni todella hienosti treenimäärään nähden.

Mestaruuskoe kun oli, niin tarjolla oli myös kiertopalkintoja eri roduille. Tempo ainoana rotunsa edustajana tässä luokassa pokkasi kultaisten pokaalin, jonka aikanaan on lahjoittanut Marple's kennel. Palkinnon lahjoittamisen aikaan ei tokossa edes ole ollut erikoisvoittajaluokkaa, vaan se on jaettu silloin korkeimmassa eli voittajaluokassa. Monen hienon koiran nimi on kaiverrettu pokaalin kylkeen. Tosin lähivuosina ei enää nimiä ole mahtunut.

kuva: Beata Forslund

Aika onnellisen näköisiä...

Koe oli myös joukkuekilpailu ja Golden Ringin nimissä kilpaillut joukkueemme sai pronssia.

Iloinen joukkueemme; vasemmalta Beata Forslund ja Goldwater My Fair Lady (avo), Sari Myllyviita ja Greenhill's Zefyros (alo), Raija Kauppinen ja Ruskalammen Aamuhämy (voi) sekä minä ja Tempo. Kuvasta puuttuu joukkueemme jäsen Kristiina Puskala ja Windalas Backstreet Girl (avo).

(kuva: Minna Outinen)

Keskiviikkona Boubie oli toko-ryhmässä ja Tempo Sallan kanssa agilityssa. Iltapäivällä Boubie kävi vielä taippari-treeneissä. Ohjelmassa oli hakuruutua, josta Boubie haki helposti 4 damia ja olisi kouluttajan mukaan päässyt jäljelle

Leirikisa järjestettiin illalla, mutta kuuma keli vei voimat ja jätimme kisan tällä kertaa väliin.

Torstaina olin seuraamassa virallista WT-koetta lähipellolla. Hassu laji minusta, edelleenkin. Finaali oli tosi jännittävää katsojanakin; en tiedä miten kilpailijat kestävät! WT-turistina oli Boubien sukulaispoika Sune, jonka kanssa piti tietty ottaa pienet painit.

Älykkään näköistä sakkia, eikö? Tässä Boubie päällä ja Sune alla.

WT-koetta seuratessani tytöt olivat ostaneet arpoja, joita Tobina myi Pohjoismaiden Mestaruus-nomen hyväksi. Voittona oli mm. 4,5 kg suolakurkkuja -nyt riittää meidän perheelle vähäksi aikaa!  Ostin sitten pari arpaa minäkin ja voitin starttipaikan Ahvenanmaalle nome-kokeeseen v. 2011. Pitänee ryhtyä treenaamaan...  Valitettavasti palkinto ei sisältänyt lauttamatkoja tai majoitusta, joten pitänee ryhtyä myös säästämään. Olen kyllä halunnut aina käydä Ahvenanmaalla ja nyt olisi siihen sopiva syy. Matkakumppanit voivat ilmoittautua minulle!

Illalla oli lapsi ja koira -kilpailu, johon Milla osallistui Tempon kanssa. Tempo oli valitettavan kiinnostunut edessään olevasta ihanasta kultsi-nartusta ja keskittyminen olennaiseen vähän kärsi. Ei siis sijoitusta tällä kertaa.

Boubie osallistui leirinäyttelyn pentuluokkaan. Pentuja oli ilmoitettu 8 kpl. Boubie sai ensimmäisessä erässä labradoria vastaan sinisen nauhan ja voitti sitten muut sinisen nauhan saaneet. Palkinnoksi tuli hieno kansio rekisteri- ym koiran papereille. Jouduimme odottelemaan vielä BIS-kehää; odotus sujui aika rennoissa tunnelmissa.

Alkaa se olla vähän iso poika sylikoiraksi...

Loppukilpailussa olivat vastakkain sinisten ja punaisten voittajat pennuista ja aikuisista. Boubien sijoitus oli BIS 4 ja ensimmäinen ruusuke ja pokaali palkintokaappiin.  Näyttelyn voitti 4 kk vanha Häämörin kultainennoutajapentu. Varsin valloittava tapaus.

Meinasi unohtua Boubien arvostelu; "Hyvin elegantti ja ryhdikäs esiintyjä. Kaunis tumma pigmentti. Pieni valkoinen täplä rinnassa. Niukahkot etukulm. Hyvät takakulm. Esitetään hyvin" Tuomari oli Pia Itkonen

Perjantaina oli ohjelmassa vielä NAM, eli noutajien agilitymestaruus. Salla osallistui mölliluokkaan Tempon kanssa. Minusta vaikealta näyttäneen radan suoritti tämä kaksikko varsin tyylikkäästi, ei vauhdilla mutta varmuudella... Puomilta Tempo meinasi karata kupille, mutta hienosti Salla sai sen palautettua ruotuun. Valitettavasti tulokset jäi kirjaamatta, mutta kolmen parhaan joukkoon Salla ja Tempo eivät mahtuneet.

Tässä valmistaudutaan lähtöön. Muut kuvat jäi äidin jännityksen vuoksi ottamatta.

Niin alkoi tämän vuoden leiri olla lähtöitkuja vailla valmis. Kotimatkalla poikkesimme vielä Mellan ja Arin luona palauttamassa lainaamamme kompostiaidan. Väsytti aika lailla (kuten Tempon ilme alla olevassa kuvassa kertoo), mutta mukava leiri oli! Ensi vuonna uudestaan!