Viimein pääsin kokeilemaan hiihtoa Boubien kanssa! Lumenpuutteesta ei hiihtämättömyys ole johtunut, vaan ajanpuutteesta sekä sääolosuhteista vapaapäivinä. Tänään uhmasin pakkasta ja päätin lähteä matkaan.

Meno oli aika...öö... vaihtelevaa. Boubie huomasi noin kilometrin jälkeen, että mulla oli jalassa jotain outoa. Hiihtouralla oli kävellyt koiria, joten hajuja riitti... Minä menin latua pitkin ja koira sinkoili uraa laidasta laitaan.

Ajoittain kuitenkin meno oli näinkin mallikasta.

Matkalla tapasimme myös pari labradori-herraa, joiden kanssa oli kiva leikkiä. Boubie tosin rakastui tuohon blondiin ja leikit oli sit sen mukaisia..

Välillä piti vilvoitella hangessa. Sitten käännyimme takaisinpäin samaa tietä kun tulimme ja se olikin aika haasteellista, kun kaverit jäi taakse...

Välillä oli kuitenkin kirkkaitakin hetkiä ja meno maistui mukavalta.

Kyllä siitä vielä hyvä tulee!