Seuramme Kookoo99 oli järjestänyt taas (vuosi sitten viimeksi) Christa Enqvistin kouluttamaan koirakkojamme tokon saloihin. Olin lauantain kuunteluoppilaana (pilkkihaalari päällä) raikkaassa +3 asteen kevätsäässä. Boubie oli harjoittelemassa kehän laidalla hengailua ja sillä oli myös tärkeä käyttökoiran tehtävä lämmittää minua. Onneksi mahtuu vielä syliin. Kyllä me vähän leikittiin myös. Lainattiin Miran lelua ja jätettiin siihen verta ja kudoksia; viimeinen kulmamaitohammas ilmeisesti irtosi leikissä.

Tänään oli meidän vuoromme saada oppia. Ajattelin eilen vielä, että vedetään voittajaluokka läpi ja katsotaan, missä mennään, mutta päädyimme sit kuitenkin käyttämään oman kolme varttiamme ruudun hinkkaamiseen. Tehtiin alkuun yksi tyhjä ruutu, jossa näkyikin ongelmamme heti. Eli Tempo bongasi ruudun hyvin, lähti tosi hyvällä vauhdilla, mutta n. 5 metriä ennen ruutua alkoi himmailemaan, kun siellä ei kuppia ollutkaan. Tokihan se sinne meni, mutta vauhdin hiipuminen näkyi tosi hyvin. Olemme harjoitelleet ruutua enimmäkseen kuppipalkalla ja sen huomasi. Nythän ei olla tehty pitkään aikaan mitään, jotta koiraa ei voi syyttää, jos emäntä on laiska.

Tehtiin sit ruutua eri suunnasta ja vielä toiseenkin ruutuun. Tempolla on kyllä selkeä mielikuva ruudusta, mutta oikea paikka on hakusessa ja motivaatio laskee, jos sitä kuppia ei ole. Sille pitää kertoa, mikä on se oikea paikka ja yrittää palkata sinne niin, ettei se lähde heti vastaan hakemaan palkkaa. Tähän saatiin yksi leluvihje (aktivointilelu, jonka sisään saa makupalan), joka täytynee ostaa kaupalta omaan käyttöön heti huomenna. Lelun saa heitettyä ruutuun, mutta koska lelu ei ole Tempolle The Palkka, niin tuollainen makupalalelu voisi olla toimiva. Toinen vaihtoehto on halkaista tennispallo samaan tarkoitukseen. Eikun treeniä!

Tein vielä itsekseni Tempolle kaukoja ja tunnaria. Tunnarissa toi taas vaihteeksi vääriä, mutta johtunee superpalkasta (babycatia) ja nälästä; kierroksia liikaa eikä malttanut haistella kunnolla. Treenaaminen varmasti auttaa taas tähänkin.

Boubie käytti osan Tempon treeniajasta. Leikittiin ja Christa antoi vähän 'pennun käyttöohjeita' eli miten sitä asennetta aletaan rakentamaan ja mitä sen kanssa ylipäätään voi tehdä. Otettiin yksi luoksetulo leluun. Lopun aikaan Boubie sai olla puussa kiinni Tempon kanssa opettelemassa odottelua ja sitä, ettei mitään tapahdu.

Tänään sääkin suosi vähän paremmin, eikä pilkkihaalaria tarvittu. Vettä ei tullut taivaalta ja aurinkokin näyttäytyi (ja mulla paloi naama! ). Mahtavan hienoa oli olla mukana ja katsomallakin oppi. Samoja ongelmiahan siinä pyöriteltiin pari päivää, jonkinlainen Mikkeli-syndrooma tuntui olevan vallalla... Mutta kiitos, Christa, taas!

Boubie oli aika hassu kentältä lähtiessä. Kehänauhat heiluivat tuulessa ja aika moni koira niitä saattaa arastella... Mitä tekee kakara? Hyppii ja pomppii, yrittäen saada nauhoja suuhunsa. Kiva lelu.