Syksy on tullut ja jotenkin sen myötä myös treeni-into, kun koiratkin jaksaa enemmän inhimillisessä säässä.

Sunnuntaina 21.8. ystäväni Kati suunnitteli meille nome-kokeen maastoissa, joissa on oikeastikin kokeita pidetty. Kati oli löytänyt pakastimestaan edesmenneen labbiksensa jäljiltä lintujakin, joten saatiin aikaan lähes aito tilanne.  Minäkin sain päälle lähes koe-jännityksen...on se nome vaan niin jännää touhua.

Aloitimme haulla, jossa oli riistoja sekä kuivalla maalla metsässä että vähän kosteammalla kaislikossa. Sen jälkeen oli lyhyt uoman yli uitto ohjausriistalle ja lopuksi kakkosmarkkeeraus. Boubie toi kyllä kaikki riistat, mutta minun sählättyäni alussa se meni hieman epävarmaksi tehtävässä. Se haki myös ohjausriistan haun yhteydessä, mutta "tuomari" salli sen. Kakkosmarkkeeraus osoittautui liian vaikeaksi, mutta se pysyi sentään hyvin paikoillaan ja haki ensimmäisen riistan varmasti. Toisen pudotuspaikan se markkeerasi hieman lyhyeksi ja lähellä oli ohjausriistan paikka, joka veti puoleensa. Markkeerausriistan haimme lopulta pois haulla.

Mun pitää rauhoittua ja antaa koiran tehdä töitä, koska niitä se haluaa tehdä eikä oikein kestä keskeytyksiä, kun haluaa kuitenkin tehdä oikein. Riistankäsittely oli moitteetonta, vaikkei olla taippareiden jälkeen vaakkuja nähtykään. Ongelma näyttäisi siis olevan ohi sen suhteen. Tilanne näyttää siis ihan hyvältä tulevia kokeita silmälläpitäen. Eka startti on oman alueyhdistyksen kokeessa 11.9. ja toinen (ja kolmas) mahdollisesti Goldenmestaruus-kokeessa viikkoa myöhemmin.

Tokoa ollaan väännetty lähes päivittäin, kun Tempolla koe lähestyy. Boubie on treenannut siinä sivussa ja tekee osan liikkeistä jo paremmin kuin "isoveljensä".

Tiistaina 23.8. matkustimme Sipooseen Jessica Svanljungin toko-oppiin. Seurakuntamme oli varsin sekalainen; mukana sekarotuinen Nala, bortsu Lilo, hoffi Zara. mali Demo sekä Boubie the kultsu. Jokaisella oli treeniaikaa kahden 20 minuuttisen verran.

Ensin teimme paikallaolot. Boubie siirsi istumisessa kerran tassuaan (jäi jotenkin hassusti istumaan, joten oli odotettavissa), muuten särmänä. Paikallamakuu tehtiin EVL-tyyliin ja eka kertaa Boubie ei reagoinut muiden käskyihin vaan odotti minun käskyjäni. Siirtyi sitten kuitenkin toiselle lonkalle makaamaan ja oli vinossa, kun palasin. Muut kävivät onneksi kehumassa koiriaan ja palkkaamassakin välillä, joten ei ollut niin kovin tylsää pikku-koiran pötkötellä...

Omalla vuorollamme treenasimme ensin metallinoutoa. Jessica tahtoi nähdä ongelman ja sehän näkyi; ihan siisti nouto, mutta palautus ravissa. Kokeilimme, että pidin Boubieta pannasta kiinni, hetsasin vähän ja sen otettua kapulan, läksin juoksemaan karkuun samalla koiraa kutsuen ja se sai vapautua leluun. Tämä tuntui nyt toimivan, mutta mua pelottaa, että jään kiinni siihen ja sitten koira odottaa aina mun lähtevän karkuun... Mutta katsotaan. Myös kapulan nostoja läheltä pitäisi harjoitella paljon. Hassua sanoa, mutta onhan me niitä tehty! Nyt kuitenkin Boubie otti vierasta metallikapulaa aika nihkeästi (ekalla juoksi kapulan ohi ruutuun ja sitten jalkapalloa katsomaan) eikä osannut kunnolla tulla sivullekin, vaikka kyllä se kotona ne osaa. Uusi paikka ja uudet ihmiset oli sit kuitenkin aika jännää.

Seuraava ongelma oli tunnari. Boubie periaatteessa osaa sen, mutta välillä ei malta haistella. Yritimme ihan läheltä, syötin monta makupalaa ja sitten käskin etsimää oman; Boubie toi vain jonkun, eikä haistellut. Tätä oli itseasiassa kokeiltu päivää aikaisemmin eikä se toiminut silloinkaan. Lopulta piilotin yhtä nurmikkoon ja sain ohjeeksi palata siihen, lisätä kasan lähistölle jne. Ärsyttävää, kun se välillä osaa tunnarin ihan täydellisesti! Toisaalta, mitä enemmän joutuu vääntämään, sen epävarmemmaksi koira käy. Paras olisi, kun saisi ekalla onnistumaan, mutta täytynee vaan palata taaksepäin koulutuksessa.

Toisessa setissä mietin, teemmekö jotain kivaa vain sitä mitä pitäisi treenata... No, ensin teimme pätkän seuruuta ja se meni ihan hyvin. Jennillä pitäisi olla video siitä, ehkä osaan joskus lisätä sen tänne. Minä vaan kävelin ensin liian hitaasti. Jännitin kai vähän kuitenkin, vaikken sitä tunnustanut ääneen. Sitten tehtiin jääviä, ensin peruuttamalla edessä asentoja ja sitten seuraamisesta. Istuminen tarvitsee edelleen ison avun ja mun pitää antaa käsky selkeämmin. Nyt se kuulosti samalta kuin seuraamisen "sivu"-käsky. Jessican mielestä Boubie kuitenkin erotti käskyt hyvin toisistaan.

Teimme vielä luoksetulon, jossa sanoin etukäteen, että maahanmeno ei ehkä onnistu hyvin. Oikeasti se meni tosi hyvin ja seisominen oli huono! Väännettiin sitä muutaman kerran ja otettiin lopuksi suora luoksetulo. Boubie meni tässäkin vähän epävarmaksi, kun palautin sen huonosta seisomisesta takaisin; lähti seuraavalla kutsulla hiippaillen liikenteeseen.  Kun kaikki ei olekaan aina niin kivaa, vaan vaaditaankin jotain, niin pikkukoiran pää menee vielä sekaisin. Lopuksi Boubie pääsi juoksemaan vielä ruutuun, heitin vinkupallon seissiin.

Yllättävästi Boubie otti häiriötä uudesta paikasta. Minä annoin tahattomasti sen juosta ympyrää alussa, oli vähän out of control... Kai mua jännitti huippukouluttajan läsnäolo. Mukavaa meillä kuitenkin oli, molemmilla. Lähellä oli merenranta, jossa olisi ollut kanadanhanhista alkaen kaikenlaisia vääkyttimiä -turha kai sanoa, että sinne ei menty. On tullut tänä kesänä muutama kerta uitua koiraa pois lintujen perästä ja nyt ajatus ei houkuttanut. Koulutuksen päätteeksi kävimme kävelyllä ja pellolta Boubie löysi lätäkön, johon heittäytyi mahalleen makaamaan ja olisi varmaan kellinytkin, jos olisin antanut. Tiinan ilme alkoi näyttää sellaiselta, että saattaisimme joutua kävelemään kotiin, joten käskin pikkukoiran pois lutraamasta.

Sääkin salli päiväretkeämme; juuri, kun olimme lähdössä alkoi aivan hillittömän kova sade. Onneksi saimme treenata poutasäässä.

Kiitos, Jessica, koulutuksesta ja Tiina, Jenni ja Tiia seurasta! Huippukiva päivä.