Pentu-jolla-ei-vieläkään-ole-nimeä on kotiutunut hyvin meille. Isot koiratkin alkaa hyväksyä tulokkaan joukkoonsa. Tempo leikkii jo kunnolla ja oma-alotteisesti pennun kanssa.

Tässä kuvassa kaikki kolme miekkailemassa.

Juomakuppi on meillä korkeammalla, mutta kyllä pienikin sinne ylettää..

Ostin pennulle pedin, mutta enemmän se on Tempon mieleen... Juuri ja juuri siihen mahtuu.

Työpäivät ovat menneet hienosti kakaran kanssa. Bussimatkustajana se on jo ihan ammattilainen ja kerää enimmäkseen hymyjä kanssamatkustajilta. Yhtenä aamuna melkein puraisi kuljettajaa nenästä.  Vaalallinen kakala. Töissä on aamulla leikitty ja riehuttu, että jaksaisi sitten päivän olla kiltisti. Ollaan myös aloiteltu naksuttamista pikku hiljaa. Ruokakin maistuu jo eri malliin kun ensimmäisellä viikolla ja muutama luoksetuloharjoituskin ollaan tehty. Lujaa tulee, mutta aina ei ymmärrä suuntaa, mihin juosta...

Kotona pentu tietää oman oven ja hississä osaa -mallioppimisen kautta- istua kuten isommatkin.

On se vaan mukavaa, kun talossa on pitkästä aikaa pentu!