Olimme viikonlopun tapaamassa lajitovereita Golden Ringin järjestämässä koulutusviikonlopussa. Koulutusta oli mahdollista saada Tokossa, agilityssa, Pk-haussa ja Pk-jäljellä sekä noutajien taipumuskokeessa. Me osallistuimme Boubien kanssa lauantaina toko EVL-koulutukseen Satsun johdolla ja sunnuntaina kävimme Fontellin Susannan taippariryhmässä. 

Matkaan läksimme perjantai-iltana, ensin junalla Pieksämäelle, mistä Satsu otti meidät kyytiin ja piiiitkä matka Punkalaitumelle alkoi. Perillä Hiidenhelmessä olimme joskus 22.30. Koirat (Boubie ja Satsun Piu) oli varmaan kohtuullisen kypsiä autoiluun...

Majoituin Raijan, Riskin ja Allun kanssa samassa huoneessa. Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa! Yleensä näemme vain SNJ:n leirillä ja ehkä Messarissa. 

Riski ja Boubie ehtivät olla yhdessä vapaana huoneessa ehkä maksimissaan 20 sekuntia, kun jommalle kummalle heilahti häkki. Harmi, ettei koirat sit ehtineet hillua ollenkaan ulkonakaan. Miten se voi unohtua?! 

Lauantaina alkoi sitten tositoimet. Boubien kanssa olimme Satsun VOI/EVL-ryhmässä tokoilemassa. Onneksi Satsu suostui meitä -ennakkopuheista huolimatta- myös kouluttamaan eikä lähtenyt kahville ja tupakalle, kun meidän vuoro tuli...  (Inside joke)

Tehtiin paikallaolot, Boubie meni istumisessa maahan kerran. Olisi pitänyt vahtia paremmin, kun ei olla tehty, niin olisin voinut puuttua oikeassa paikassa. Olin jotenkin niin EVL-moodilla, etten muistanut, että mulla on aloitteleva koira... Paikallaolo piilossa, kehuin välillä. Pää oli maassa jossain vaiheessa, mutta pysyi hyvin. EVL-tyylinen vuorotellen maahanmeno ja sieltä nouseminen oli vielä vähän vaikeeta... 

 Tässä istutaan. Kuva (C) Tanja Rivinoja

Ohjaajat piilossa. Kuva (C) Tanja Rivinoja

Paikallaolo häirittynä. Boubie pää maassa. Kuva (C) Tanja Rivinoja

Mitähän me muuta tehtiin? Luoksetuloa, murheenkryyniä. Tehtiin niin, että kutsuin koiraa ja läksin heti juoksemaan, kun se lähti liikkeelle ja palkkasin lelulla, kun sai minut kiinni. Etsittiin tällä sitä kadonnutta vauhtia ja hyvin löytyi! Boubie on myös jätettäessä vähän turhankin levollinen, eli nyt pitäisi saada se karkaamaan...  No ei, vaan vähän skarpimpaan mielentilaan vaan. Jatkamme harjoituksia.

Teimme myös pienen palkkaamattomuus-treenin, eli kolme liikettä putkeen kisapalkkauksella. Luulin valitsevani "varmat" liikkeet, mutta ei niitä kai sitten ollutkaan.  Eli liikkeestä seisominen, jossa Boubie liikkui, kun Satsu sanoikin yllättäen, että voin palata alo-tyyliin viereen tai avo-tyyliin taakse ja valitsin väärin... Ei pystynyt ajattelemaan, vaan piti koettaa sitä vaikeampaa (jonka se kotona osaa...). Sitten otettiin avo-hyppy, jossa Boubie ei hypännyt takaisin jäätyään vinoon esteen taa. Ja ohjaaja jäätyi taas eikä osannut auttaa koiraa. Lopuksi tehtiin luoksetulo, josta palkka. Boubie oli hyvässä vireessä, vaikka välipalkkaa ei tullut. Jatkamme harjoituksia.

Otettiinhan me myös hyppyä eri suunnista ja ruutua ja...niin TUNNARI! Piilotettiin omaa ensin nurmikkoon, sitten tuotiin vieraita kasa viereen ja viimeiseksi laitettiin vieraat pieniin kasoihin ja oma edelleen nurmen seassa. Hyvin pikkujätkä haisteli eikä välittänyt vieraista, vaikka sydän kylmänä sitä pelkäsin. Tuuli oli kuitenkin niin kova, ettei Boubie saanut vainua piilotetusta Omasta ja kävin itse etsimässä sen -ja söin itse lihapullan.  Uusinta onnistui ja olin NIIIN tyytyväinen! Tätä ei oltu taas pitkään aikaan tehty, mutta parempi tehdä näitä eläinkokeita valvottuna... Jatkamme harjoituksia.

Voi olla, että jotain muutakin päivän mittaan tehtiin, mutta ei voi enää muistaa. Hyvin Boubie jaksoi ja olin siihen oikein tyytyväinen. Jatkamme harjoituksia. 

Koulutuksen jälkeen Boubie ja Piu pääsivät vähän hillumaan lenkille. Pikku-Piu-bortsu juoksutti Boubieta oikein kunnolla ja molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä. 

Tässä poikkeuksellinen juoksujärjestys. 

Illalla koirat saivat huilata ja koirien ohjaajat saunoivat ja seurustelivat. Ennen saunaa Boubie tosin ehti vielä hillua Juulin ja Naavan kanssakin. 

Boubie ja Juuli neuvottelevat, Naava on katollaan.

Boubie ja Naava juoksee, Juuli luultavasti haistelee jossain

Sunnuntaina olin ilmoittautunut taippariryhmään ja mua jännitti ihan sairaasti. Meinasin jo perua koko homman, mutta rohkeasti läksin -ja onneksi niin. Kouluttajina toimivat siis Susanna Fontell (kennel Weljesten) ja Anne Woivalin (kennel Miklaus). Alussa ryhmä jaettiin kahtia, puolet Annelle ja toinen puoli Sannalle. Meidät valittiin Sannan ryhmään.

Aamupäivällä meidän ryhmämme meni metsään, Annen ryhmä rantaan ja iltapäivällä vaihdettiin paikkoja. Jutustelimme metsässä ensin, jokainen esitteli itsensä ja koiransa ja kertoi (mahdolliset) ongelmat. Meillähän ei muuta ongelmaa ole kuin kohtuullisen "reipas" riistankäsittely.

Jännittää.... Kuva (C) Tanja Rivinoja

Teimme ensin perusnoudon damilla; koira jätettiin istumaan, dami ohjaajan ja koiran väliin ja kutsuttiin koira luo. Yleensä ne siinä matkalla poimivat damin mukaansa. Tässä ei ongelmia. Mutta sitten mun sykkeeni nousi varmasti huimiin lukemiin, kun Sanna muitta mutkitta sanoi, että sitten tehdään sama riistalla...  "Riistana" oli lokki, joka kohtuullisen suurena lintuna ei onneksi kovin helposti rikki mene. Sanna antoi minulle ohjeet, kuinka toimia, jos Boubie käsittelee lintua rumasti. Eli mun piti mennä koiraa vastaan ja kieltää sitä moisesta sikailusta. Sen sain tehdäkin ja kummasti se tuntui auttavan. Kieltoa ja kehua oikea-aikaisesti sekoitettuna, niin koira tuntui ymmärtävän, mitä siltä haluan. Sannan mukaan kanto-harjoitukset eivät Boubiella auta, koska ongelma on ylösotossa, eli Boubie rouhaisee kiinni lintuun kuin sika limppuun. Niinhän se on tehnyt pienestä pitäen... Samalla sain tavallaan "synninpäästön", että vika ei ole minussa, eli en ole pilannut koiraa tokon vetoleikeillä.

Jokaisen koirakon tehtyä nämä tehtävät vuorollaan, siirryttiin hakuun.  Ja taas jännitti lintujen puolesta -tai oikeastaan kanssatreenaajien puolesta, että jääkö heille harjoituslintuja ollenkaan... Sanna vei kolme lintua metsään ja minun piti hiippailla heti koiran perässä, että pääsin puuttumaan, kun se oli linnulla. Boubie löysi myös lauantaina alueelle kadonneen variksen, joka oli melko pehmeä ja otteet näytti tosi tiukilta. Lintu oli kuitenkin ehjä, kun sain sen käteen. 

Kuva (C) Tanja Rivinoja

Lopuksi teimme vielä koirille jäljet metsään, Boubie oli tällä kertaa viimeinen, koska kaneja oli vain yksi... Boubien osuudessa oleellista ei ollut jäljestys, vaan mitä se tekee päästyään jäljen päähän. Jälki oli vedetty niin, että näimme koiran, mutta se ei ilmeisestikään nähnyt meitä. Pupu tuli niputettuna (oli aika pitkä rötkäle), mutta ehjänä. *HUH* Merkille pantavaa oli se, että suu ei käynyt jäljen päässä, vaan koira lähti palauttamaan jälkeä pitkin pupua minulle. Jossain vaiheessa ote tosin tiukkeni, mutta tästäkin selvittiin!

Kuva (C) Tanja Rivinoja

Voi että olin tyytyväinen pikku-koiraan ja siihen, että läksin koulutukseen kuitenkin! Sanna osasi selittää asiat Blondille ymmärrettävästi ja luulen, että myös Blondi onnistui selittämään asiat koiralleen.  Jatkamme harjoituksia. 

Iltapäivällä oli vesityön vuoro. Ennen sitä ehdin käydä vähän toko-kentällä treenaamassa... 

Boubie ilahtui kovasti vettä nähdessään ("mikset sä kertonut??") ja pääsi ensimmäisenä noutoon. Ensin kokeilimme damilla ja sitten lokilla. Ongelmana tässä meillä on lähinnä se tavallinen, eli koira ravistaa ja pudottaa, kun pääsee kuivalle maalle. Luulen, että onnistuin hyvin puuttumaan asiaan kerrankin oikeaan aikaan ja lopulta lokki palautui rinteen päälle saakka, kymmeniä metrejä rannasta.  Pikku-koira tosin heittäytyi pieneksihakatuksieläimeksi yhden kerran, mutta kun en säälinyt, niin homma toimi.  Hassua, että sekä toko- että nome-kouluttajamme puhui samasta asiasta; kultaisten tavasta heittäytyä avuttomaksi saaden ohjaajansa aktiiviseksi... ovelat pirulaiset!

Katso kenguru loikkaa... Kuva (C) Tanja Rivinoja

ensin damilla... Kuva (C) Tanja Rivinoja

 "PIDÄ" Kuva (C) Tanja Rivinoja

ja... TADAA... treenaaminen auttaa!  Kuva (C) Tanja Rivinoja

Otteet vesinouto-lokista oli muuten moitteettomat. 

"Olisin mä vielä voinut mennä... "

Läksin rannasta pakkaamaan ja hoputtamaan Satsua koulutuskentältä kotiin... Mun juna lähti nimittäin Pieksämäeltä klo 21.10 ja matka oli pitkä. Muut koulutusryhmät olivat lopettaneet aikaisemmin, mutta tokon VOI/EVL harjoitteli koko rahan edestä.  Täsmällisesti klo 17 pääsimme kotimatkalle ja huolellisesti suunniteltu yksi tauko ("mene sä vessaan ja tupakalle, niin mä jonotan meille ruokaa mukaan") ja olimme etuajassa P-mäen rautatieasemalla; klo 21.00.

KIITOS Satsulle kyydistä, matkaseurasta ja koulutuksesta (aika paljon ehdittiin puida asioita siinä matkallakin...)! KIITOS Sannalle hyvistä treeneistä ja selkeistä ohjeista! KIITOS Raijalle kämppiksenä toimimisesta ja seurasta, Tiinalle ja koirille hillumisseurasta ja muillekin mukaville tyypeille Superviikonlopusta! Niin, KIITOS Tanjalle kuvista! 

P.S. Kuvia lisää viikonlopusta täällä