Heti kun taippareista päästiin, alettiin treenata lisää... Ei vaiskaan, nämä treenit oli sovittu jo aikaa sitten.

Lähdimme siis matkaan -lainassa olevalla Riikan ihanalla autolla edelleen- maisemareittiä Puumalan kautta Sulkavalle, jossa oli pieni Paratiisi -eli Sadun perheen mökki ja mahtavat treenimaastot. Tytöt lähtivät mukaan uimaan, poimimaan mustikoita ja rapsuttelemaan 5-viikkoisia flatin pentuja. Piti tarkistaa lähtiessä, ettei ollut pentuja taskussa.

Kouluttajiksi olimme saaneet Kati Tuomisen kera KePo-Petrin, joka toimi heittäjänä ja avustajana muutenkin. Teemana meillä oli vesinoutotreenit. Harjoittelimme ensin palautuksia niin, että ohjaaja seisoi vedessä. Boubie oli tosi hämillään, kun minä seisoin vedessä ja dami heitettiin maalle ja se piti palauttaa veteen. Heti, kun taipparit läpäisee, niin kaikki kääntyy ylösalaisin, se ehkä ajatteli... Kokeilimme myös rannan suuntaisia heittoja, joissa koiran piti myös palauttaa vettä myöten eikä rantaa pitkin juosten, mikä tuntuisi nopeammalta. Pikkuisen kiersi Boubie banaanin muotoista reittiä näissä, mutta ei mennyt ihan rantaan. Minä en osannut heittää tarpeeksi lyhyitä heittoja (yleensä kyllä ongelma on ihan toisinpäin...) ja sähelsin muutenkin riittävästi.

Toisella treenipaikalla teimme pitkiä (pitkiä ja pitkiä... ) markkeerauksia lahdenpoukaman toiselle puolelle. Vähän paikkaa vaihtaen teimme linja-alkeita aikalailla samaan tyyliin kuin leirillä, eli kuulolla markkeeraten. Boubie karkasi yhteen noutoon ja minä juoksin perään, mutta saappaat juuttui mutaan ja koira ehti damille... Onneksi ei tainnut kenelläkään olla kamera asemissa silloin. Kastui siinä päivän toiset housut. Muiden suoritettua samaisen tehtävän, tehtiin Boubielle ja parille muulle koiralle vielä sokkolinja samaan paikkaan. Riittävän hyvin sujui sekin, eli usko riitti.

Treenin jälkeen oli mökillä herkullinen kesäateria odottamassa ja samalla jutustelimme treenaamisesta ja koirista yleensä. Lopuksi tehtiin vielä pieni harjoitus veneen kanssa, eli heitettiin markkeeraus veneen eteen, sivulle ja taakse. Boubiella oli melkoisen suora linja damille, kun hyvä ettei hypännyt veneeseen -tyytyi kiertämään sen lopulta kuitenkin. Viimeisenä veimme koiran kanssa yhdessä damin rannan suuntaisesti ja Petri heilutteli veneestä damia vedessä häiriöksi. Hyvin Boubie suunnisti kuitenkin sinne, minne käskin.

Huippu-kivaa oli, kiitos Satulle järjestelyistä ja Katille koulutuksesta! Kyllä mä taas innostuin tästä lajista..!

Pois ajoimme samaa maisemareittiä kuin tullessakin. Koska Riikalla ei ollut kiire saada autoa takaisin, pysähdyimme Pistohiekalle katsastamaan vanhan SNJ:n leiripaikan. Leiri oli siellä v. 2004 ja sen jälkeen alueelta oli purettu kaikki mökit - yhtä lukuunottamatta! Jäljellä oleva mökki oli juuri se meidän asuttamamme mökki tai ainakin sen naapuri. Tytöt eivät muistaneet paljoakaan leiristä, kun olivat silloin niin pieniä vielä, mutta maisemat olivat hienot heistäkin!

Hieno kesäpäivä, ihan kun olisi käynyt pidemmälläkin lomareissulla.