Kellon soidessa puoli kuusi tänä aamuna mietin kyllä hieman, onko mitään järkeä herätä niin varhain ja lähteä ajamaan pimeään, mutta niin vaan Boubien kanssa läksimme matkaan. Raskasta on kyllä ajaa pimeässä, täytyy myöntää.

Boubie oli ainoa nuortenluokkaan ilmoitettu koira, mutta arvottiin alokasluokkalaisten kanssa sekaisin ja saimme numeron 5. Ajattelin, että ehtisin katsoa muiden suoritukset, mutta koska koira oli mukana, ei sieltä metsiköstä mitään nähnyt, enkä halunnut jättää koiraa kiinni puuhun, koska siinä on vinkumisvaara olemassa. Tuomarina kokeessa toimi Mika Lappalainen.

RASTI 1

Lähihakua, apua! Onneksi alueelle ammuttiin ensin, joten Boubie osasi suunnistaa oikeaan suuntaan. Sokerijuurikaspellolle oli piilotettu 4 damia, joista 2 piti tuoda. Boubie juoksi ensin ampujan luo, yritti viedä damit repusta ja sitten suunnisti huitomiseni ansiosta tai siitä huolimatta oikealle alueelle. Pillitin lähihakupillitystä, jota siis olemme jopa jonkin kerran harjoitelleet, mutta maltti ei riittänyt alueella pysymiseen vaan pikku-Bisquit teki pitkän lenkin takana olevalla pellolla... Jos siellä olisi ollut fasaaneja, ne olisivat lähteneet lentoon, sanoi tuomari, mutta eihän siellä mitään ollut!  Lopulta Boubie tuli takaisin alueelle ja sattui törmäämään damiinkin, jonka palautti n. viiden metrin päähän minusta. Tuomarin mukaan virheitä oli jo liikaa ja sain kytkeä koiran ja toista damia ei tarvinnut etsiä. "Oletko sinä opettanut tämän asian koirallesi?", kysyi tuomari -varmaan aiheesta.

RASTI 2

Toisella rastilla heitettiin lyhyehkö markkeeraus, käännyttiin 180 astetta, mistä tuli toinen markkeeraus, jonka koira sai hakea ensin. Tämä osuus meni ihan jees, joskaan dami ei heti löytynyt, mutta sitkeästi pikku-koira etsi -pienen juoksulenkin jälkeen. Palautus ei tullut ihan perille asti ja kun poimin damia talteen, Boubie ehti jo lähteä sille ensiksi heitetylle, joka oli tarkoitus ottaa ohjauksella talteen. Vain nopeat elävät.

RASTI 3

Kolmannella rastilla koirat komennettiin ladon taakse, mutta saivat pitää henkensä... Tehtävässä ammuttiin ensin ohjauksen suuntaan, sitten tuli markkeeraus ojan yli vinosti viereiselle pellolle, joka oli aika peitteinen. Ensin markkeeraus, sitten ehkä 10 m seuraamista ja linjalle lähetys. Boubie ei valitettavasti löytänyt markkeerausdamia ja linjaa ei tehty. Tässä vaiheessa tuomari sanoi, ettei meidän ehkä ole järkevää jatkaa viimeiselle rastille, mutta saisin itse päättää...

RASTI 4

Kävelin jo autolle, mutta sitten päätin ihan itse, että harjoitellaan koko rahan edestä ja toimitsijoiden kauhuksi jatkoimme kuin jatkoimmekin viimeiselle rastille. Tehtävä oli yli ojan markkeeraus, oja oli leveä ja siinä joutui uimaan. Boubie lähti innokkaasti matkaan, mutta alkoi juosta ojan vierustaa "hei, täällä on oja!" . Koska sitä ei voinut kiertää, oli mentävä yli. Pikku hetki piti miettiä, mitä toisella puolella pitikään tehdä, mutta dami löytyi kohtuullisen nopeasti. Mutta sitten: "hei, täällä on oja!"   Pieni kierros pellolla ja uiden takaisin. Minun piti tehdä kaikkeni, ettei dami tippuisi, mutta tippuihan se... Vedestä palautuksia ei olla hetkeen harjoiteltu. Silloin nauratti jo aika lailla, enkä kytkenyt heti koiraa, jolla oli kyllä huisin hauskaa! Heittäjä huusi "seuraava" ja Boubie säntäsi hänen luokseen "minä tulen, minä tulen!".

Hassu pieni koira, joka teki suunnilleen sen mitä osasi. Markkeerauksiin ei ole ollut heittäjää, joten ei voi kauheen hyvin osata. Luovutus-ongelma oli tiedossa.

Positiivista: Boubie pysyi kaikissa laukauksissa tosi rauhallisesti ja hiljaa, ei häiriintynyt muista ihmisistä tai koirista (vaikka sai tosikko-tollerilta turpaansa ), ei näyttänyt suuremmin väsyneen pitkästä päivästä ja koko ajan sillä oli hauskaa. Yhteistyötä pitää hioa ja nyt tiedän, minkälaisia tehtäviä voi harjoitella. Ei siis ollenkaan turha päivä, vaikka moni yleisöstä saattoi sitä mieltä ollakin.