Käytiin kokeilemassa ja saamassa Arvokasta Kokemusta, erittäin arvokasta näillä bensan hinnoilla... Matkamittariin kertyi kilometrejä n. 850.

Eipä ole tullut paljon Turun seudulla matkailtuakaan, joten olihan se vaihtelua elämään taas. ;-) Maisemat oli hienot.
1908025.jpg
Kuva on otettu kalliolta, josta loistavat näkymät yleisölle seurata koetta.

Kokeessa tuomarina toimi Markku Bräyschy. Koe alkoi maaohjauksella; tuli laukaus, jonka jälkeen koiralta otettiin talutin irti ja siirryttiin muutama metri lähetyspaikalle. Riistana linjan päässä oli varis. Tempo lähti reippaasti osoitettuun suuntaan, muttei pysynyt linjalla vaan alkoi tehdä hakua... Tuomari kehotti karjaista kunnolla, että sain pillitottelemattoman (edelleen...) koirani pois alueelta.
Siirryimme rantaan liukkaalle kalliolle, josta lähetys kaksoismarkkeeraukseen. Rannassa oli kaislikkoa, jonka jälkeen avovesi ja heitot tulivat veneestä seuraavan kaislikon reunaan. Ensimmäisenä heitettyä lokkia tuuli painoi jokusen metrin pois alkuperäiseltä paikalta. Tämä osuus sujui Tempolta mallikkaasti. Sillä oli selkeä kuva pudotuksista ja lokit tulivat hitaasti mutta varmasti talteen. Pienenä kauneusvirheenä ravistus ja pudotus vedestä rantautuessa.
Sitten oli vuorossa hakualue. Yläkuvassa näkyvässä kaislikossa oli kolme lokkia ja niiden lisäksi maalla fasaani ja varis. Tempo juoksenteli maalla ja kaislikossa, pyöri tuomarin mukaan pienen kallion ympärillä ja sai ylös vain yhden lokin. Tämä tehtävä oli suunniteltu niin, että ohjaajalle osoitettu paikka oli aivan kaislikon reunassa, josta ei nähnyt yhtään mitään ja tuomari seisoi ylempänä kalliolla, josta näki kaiken... Ihan epäreilua! ;-D Aikansa Tempon ulkoilua katseltuaan tuomari keskeytti kokeen.
Yleisvaikutelma:Päivän kokeessa koiran työskentely on tehotonta, mikä pudottaa koiran palkinnoilta.
1908055.jpg

En pitänyt koetta vaikeana, vaikka tulostaso jäikin taas aika vaatimattomaksi. Vierailimme sitten toisella alokasluokan koepaikalla (tuomari A-P Fontell) ja sen kokeen nähtyäni oma vaikutti vaikeammalta. Maasto oli täysin erityyppistä ja tehtävät ainakin sivusta seurattuna helpompia. Tasan ei käy nallekarkit... Mutta meillä oli paremmat maisemat!

Kiitokset Hennalle majoituksesta ja koeseurasta. Toivottavasti kasvattaja joskus näkee niitä onnistuneitakin suorituksia...

Okei, pakolliset oheiskuulumiset niitä kyttääville: Hennan pihassa oli aamulla lähtiessä pimeää enkä muistanut ihan, minne piti peruuttaa... Peruutin sitten vähän johonkin risupuskaan, nou hätä. Jokusen kilometrin ajettuamme piti käydä tankkaamassa ja kas vain, takapuskuri roikkui vähän hassusti... Onneksi asettui paikalleen melko helposti eikä suurempaa vahinkoa tullut. Mutta jotain aina! :-D

1908081.jpg