Vietimme viikonlopun Hikiällä Boubien kotikennelissä treenaamassa, vaihteeksi Nomea. Matkaan läksimme lauantaina aamupäivällä. Boubie kävi matkalla Heinolassa Tähtisillan vieressä uimassa.

Lauantain lyhyenä päivänvalon hetkenä ehdimme treenata dameilla sunnuntaisen treenin Mellan ja Miinan sekä Arin ja Olivian kanssa. Lopun aikaa koirat hilluivat tarhassa ja ihmiset tankkasivat navat täyteen Mellan Pitopalvelun tuotteita.  Orvokki-sisko kävi trimmattavana ja Hanna Nala-mamman kanssa. Illalla saapuivat vielä Satu ja Neea-neiti (melkein 4 v) koirineen.

Boubie ei ymmärtänyt hyvän päälle mitään, kun tuli iltaruuan aika ja sille tarjottiin Yrjölän puuroa, niinkuin muillekin. Vasta kun laitoin kuivamuonaa kuppiin, se ymmärsi syödä.

Illan elokuva jäi kyllä pahasti kesken, kun nukahdin sohvalle ja juonikin jäi aika hämärän peittoon... Lopulta minut komennettiin nukkumaan ja en uskaltanut muuta kuin totella.

Boubie oli minua yöllä huudellut koirahuoneesta, mutta oli sitten sammunut sekin ja aamulla herätessäni oli taas tyttöjen kanssa tarhassa. Puoleen päivään mennessä saapuivat muut reippaat treenaajat ja siirryimme pellolle.

Ari oli suunnitellut treenin, joka tänään suoritettiin riistoilla. Jakauduimme kolmen koirakon ryhmiin. Minä olin Boubien kanssa ensimmäisenä, koska tiesin tehtävät ja voimme näin toimia mallikoirakkona muille. Ensimmäisenä tehtävänä oli linja, matkaa en osaa arvioida. Jätettiin koira istumaan ja vietiin pylvään juurelle 2 lintua; meillä taisi olla varis ja fasaani. Ensimmäiselle linnulle lähetys lähempää ja toinen kauempaa. Ensimmäinen meni ihan hyvin, paitsi että suu oli aika rauhaton, kun piti palauttaa muita koirakkoja kohti... Toinen lähetys oli rivin takaa; Boubie lähti hyvin, meni koirien ohi ja pysähtyi katsomaan kuin miettiäkseen mitä olikaan tekemässä. Yhdellä käskyllä pinkaisi kuitenkin riistalle ja toi sen jo hieman paremmin minulle. Rivissä oleminen oli hieman vaikeampi homma ja Boubie säntäsi matkaan Miinan vuorolla. Pysähtyi ja palasi kuitenkin, kun karjaisin eikä enää yrittänyt sen jälkeen lähteä, vaikka valmiustilassa näytti olevankin...

Tässä mennään luvan kanssa

Jaa-a, onkohan mitään suussa vai oliko tämä se "mitäs-mä-olinkaan-tekemässä"-tilanne?

Otteet on ilmeisesti vähän "såå såå", mutta häntä heiluu...(Vasemmalla takanani näkyy muuten tuo häiriöksi tehty kyyhkyslauta)

Sitten odoteltiin... Boubie oli melko rennon näköinen "käy"-käskyn saadessaan; käyttökelpoista sekä tokossa että nomessa.

Muiden suoriuduttua tehtävistä jatkoimme toiselle suorituspaikalle. Saman pylvään juurelle vietiin 6 riistaa ja tehtävä suoritettiin kuuden koirakon ryhmissä. Lähetys linjalle tuli tällä kertaa hieman vinottain edelliseen verrattuna ja Ari oli tehnyt "kyyhkyslaudat" häiriöksi, eli linjan molemmin puolin oli pystyssä n. metrin korkuiset laudat, joiden päähän kiinnitetty kyyhkyset. Eilen, kun tehtävä tehtiin dameilla, oli damit maassa ja ne kyllä häiritsivät paljon enemmän kuin tämän päivän kyyhkyset. Boubie ei ainakaan ole tottunut dameihin, joita EI saisi noutaa, mutta kyyhkyslautoja se ei tuntunut edes huomaavan.

Kakkostehtävässä siis 6 koirakkoa oli rivissä ja ojan reunaan heitettiin markkeeraus. Rivin päästä lähetettiin koira markkeeraukseen ja sen päästyä matkaan rivin toisesta päästä lähetettiin koira häiritylle linjalle. Markkeerauksen suorittanut koira siirtyi tehtävän suoritettuaan ohjauspaikalle ja muut siirtyivät rivissä askeleen eteenpäin.

Boubie teki ensin linjan eikä todella häiriintynyt kyyhkysistä. Markkeeraus ja sitä suorittava koira sen sijaan vähän häiritsi, mutta muistipaikka oli kuitenkin niin vahvasti mielessä, että tehtävä meni hyvin. Sitten pitikin katsoa viiden muun suoritukset ja se oli hieman vaikeampaa... Hyvin Boubie pysyi, mutta oli koko ajan kuin viritetty jousi ja ääntäkin vähän tuli. Markkeerausvuoroon päästyään se selvityi tehtävästään taas hyvin.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan ohjelmassa piti olla vielä hakua, mutta koska päivän valoisa hetki oli lyhyt ja koiria paljon, ei sitä sitten kuitenkaan tehty.

Lopuksi otettiin vähän sukuvalokuvia; Boubien mummo, äiti, sisko ja toisen pentueen "pikkusiskot" (4kk).

Lippe-mummo, Nala-äiti, Boubie, Olivia-sisko sekä pikkusiskot Patzi ja Rita.

Goldpaw-kennelille on Kennelliitto myöntänyt Vuolasvirta-palkinnon ansiokkaasta kasvatustyöstä ja sitähän on syytä juhlia! Varsinaisesti palkinto jaetaan vasta Messukeskuksen koiranäyttelyn yhteydessä joulukuussa, mutta koska paljon kasvatinomistajia oli paikalla, tarjosi Mella ja Ari kakkukahvit jo nyt. Pöydässä riittikin herkkuja taas siihen malliin, että pyörimällä sai autoon mennä -ja Mella laittoi vielä evästä mukaan!

Tyytyväisenä treeneihin ja tarjoiluihin sekä loistavaan seuraan läksin ajelemaan vielä päivänvalolla kohti kotia. 15 minuuttia ajeltuani huomasin kaipaavani lompakkoani ja välittömästi myös muistin sen jääneen eteisen lipaston päälle... Mä olen nykyään niin hyvä unohtamaan tavaroitani, että joku päivä hukkaan vielä itseni! Todella raivostuttavaa. Ajoin jonkun matkaa takaisinpäin ja jäin odottamaan Aria, joka ystävällisesti toi minulle lompakon. Loistava palvelu!

Loppumatka meni kommelluksitta kotiin saakka. Pieni kaupunkilaiskoira on aika väsynyt maalaisviikonlopustaan, mutta varmasti onnellinen.

Kiitos kaikille osallistujille sekä Mellalle ja Arille hyvästä huolenpidosta ja loistavista treeneistä!