kuva (C) Maarit Karhu

Aika kuluu hurjan nopeasti ja pentu kasvaa lähes silmissä. Maanantaina käytiin rokotuksella ja käveltiin sen jälkeen pari kilometriä töihin. Hyvin jaksoi, kakaran tahtiin mentiin. Hevi-setä (puna-valkoinen irlanninsetteri) opetti kävelemään kinosten päällä -onneksi hanki kantaa nyt, niin on helpompaa. (Hevi tykkää haasteista ja ei todellakaan tarvitse hankikantoa...on sit lihaksetkin terästä tämän talven jäljiltä...)

Hassuja rutiineja on tullut. Töistä lähdettäessä illalla iso hätä tulee lähes samassa kohdassa. Bussista jäädessämme kipitetään vauhdilla mäkeä ylös kotiin, puolivälissä on viemärin kansi, jolla pitää aina käydä seisomassa ja syömässä puskasta pari ruusunmarjaa; C-vitamiinia! Ilta menee Tempon kanssa leikkiessä ja Tempo onkin maailman paras leikkikaveri! Kärsivällinen ja reilu.

Kukaan aikaisemmista koiristani ei ole varmastikaan saanut yhtä paljon ympäristöoppiopetusta kuin tämä pentu. Kiitos siitä kuuluu pitkälti auton kolaroinnille; kun ei ole autoa, liikumme bussilla ja joudumme väkisin kulkemaan esim. kaupungilla. Autollisena ajaisin vain töihin ja takaisin. Mikkelin keskusta on toriparkin rakentamisen takia kuin paraskin rauniorata ja höiriöitä on PALJON. Töissä tavataan paljon erilaisia ihmisiä ja välillä pääsee riehumaankin asiakas-pentujen kanssa. Muu koirahenkilökunta on jo hyväksynyt Tulokkaan joukkoonsa; partis-Torsti jopa pussaili eilen pennun kanssa!  Toki vanhemmat kertovat paikan säännöistä; portilla saa välillä jo notkua isompien kanssa, mutta Ensimmäisen Vuoden Työntekijät eivät saa nukkua pedissä, vaan on tyytyminen lattialla loikoilemiseen. Sääntöjen omaksumista häiritsee hieman muun koirahenkilökunnan vapaapäivät, jolloin Tulokas saa rikkoa sääntöjä.

12 viikkoa ja kunnon venytys.  Olis pitänyt trimmata kuulemma, sanoi kuvaaja kuva (C) Maarit Karhu

kuva (C) Maarit Karhu

Tuleva tokotykki

.