Jopas meitä onnisti, kun Maarit-pomoni pääsi viimein kaupungin kanssa sopimukseen lämpimästä treenitilasta! Tästä lähtien huhtikuun loppuun treenaamme Pursialassa paukkupakkasista välittämättä.  "Tulkoon vain silmitön talvi, hirveä sää, meitä ei kylmetä routa ja jää" (Miljoonasade)

Tänä aamuna minulla oli "muut työnantajan määräämät tehtävät" ja "jouduin" testaamaan uuden hallin mattoja. Tempo oli aivan kuutamolla, mutta se johtui treenaamattomuudesta, ei hallista saati koirasta.

Kuvat (c) Maarit Karhu

Tunnarissa tuli vääriä 2 kpl, piti avata Vullukan nenä ensin makupaloilla, että malttoi sitten haistella Oman. Ruokakuppi-palkka vei aivotoiminnan.

Tässä kakeissa korvat lepattaa, että saattaisi noustakin istumaan. Yleensä tarjosi vain seisomista.  Näitä on vähän edes treenattu, mutta ei näköjään tarpeeksi.

Boubie kävi sitten ihan ylikierroksilla. Leikki kyllä hyvin, joo, eikä välittänyt uudesta paikasta tai liukkaasta matosta tuon taivaallista, mutta minä tarvitsen jotain ajatusta tähän treenaamiseen.

Lopputuloksena sormet verillä ja äkkiseltään huoneenlämmössä treenaamisesta lämmennyt koira.