Kävimme tänään Jyväskylässä tapaamassa kavereita, tekemässä hieman töitä ja pyörähdettiin Boubien kanssa kehässäkin.

Tuomarina Irlantilainen Vincent O'Brien, joka saneli Boubiesta seuraavaa:

10 months old male. Head still developing. Nice define stop. Short coupled and type. Level & strong topline. Carrying too much tuck. Good rear angulations. Moves well when settled.

Erittäin vapaa suomennos:

10 kuukautta vanha uros. (Tää oli helppo!) Pää yhä kehittymässä. (No, kyllä se olisikin näky, jos tuossa kropassa olisi aikuisen uroksen pää! ) Hyvä otsapenger. Lyhyt lanne ja tyyppi. Tasapainoinen ja voimakas ylälinja. Carrying too much tuck pisti meidät ja käännöspalvelunkin ymmälle. Lopulta konsultoitiin englantia äidinkielenään puhuvaa ulkomuototuomaria ja hän selitti, että koira on tavallaan liian köyryssä, rintakehä lähellä lannetta. Vähän niinkuin whippetin alalinja.  Boubiessa asuu siis pieni vinttikoira! Hyvä; ne pääsee juoksemaan lujaa!! Hyvät takakulmaukset. Liikkuu hyvin, kun asettuu (loikkimas pomppimas oli Boubien tyyli tänään)

Tuloksena punainen nauha, eli Erittäin Hyvä, EH.  Luokassa oli 11 tai 12 koiraa, joista 5 sai ERI:n.

Kehän jälkeen tein vähän Hurtta-osastolla töitä ja jäi muut koirat näkemättä. Tosin seurustelun puolelle se olisi mennyt, vaikka olisin ollut koko ajan kehän laidalla.  Sallan kummikoira Hippu tuli hakemaan sinistä nauhaa, mutta saikin punaisen, joten siinä oli aihetta lähes juhlaan!

Ennen Paviljongilta lähtöä ehdin treenata tyhjässä kehässä vähän tokoa Boubien kanssa; hyvä mattotreeni. Boubie kävi vielä isänpäivän kunniaksi tapaamassa isoisoisäänsä Leeviä.

Raskasta on ajaminen tähän aikaan vuodesta, kun pitää jännittää liukkautta niin kovin. Vanhuus kai tullut sen suhteen. Muuten ihan mukava reissu, joskaan näyttelyharrastus ei ole ihan se ykkösharrastus meidän kummankaan mielestä. Tavikset rotua harrastamattomat ihmettelevät kehässä pyöriviä isoja, vaaleita 'jääkarhuja', mutta näyttelykansa ei tunnusta rodun muuttuneen mihinkään...