Päästiin "yhdistyksistä riippumattomaan" valmennukseen Areenalle Boubien kanssa. Koska joku oli sairastunut, pääsimme tekemään pari settiä.

Meillä on Mikkelissä aina kollektiivisia ongelmia, kun kaikki haluaa treenata samoja asioita...  Kouluttajalle se käy tietysti vähän tylsäksi, mutta hyvin Satsu jaksoi.  Aloitimme seuraamisella, kun tuntuu, ettei se edisty ja mä en osaa eikä koira ymmärrä mua. Saattaa olla tuo ihana yhden vuoden ikäkin tietty syynä, kun ei pysty keskittymään oleelliseen. Perusasentoa pitää vahvistaa (puh, mitä tässä on muuta tehty kohta vuosi?!) ja opettaa Boubie käyttämään takapäätään. Siinäpä sitä urakkaa. Masensi aika lailla, mutta onneksi loppuun saatiin 2 askelta oikeata seuraamista kontaktissa! Yleensä pää alkaa pyöriä ensimmäisen askeleen aikana jo. Mutta pystyy se siis keskittymäänkin, kun oikein yrittää! Kokeillaan käteen tökkimiseen sitä, että makupala on oikeassa kädessä vasemmassa kainalossa (hieman hankalaa ymmärtää näin selitettynä!) ja vasen käsi saa heilua vapaana.

Toisessa setissä halusin tehdä jotain hauskaa, kun tuosta ekasta jäi vähän huono fiilis. Aloitettiin siis ruudulla. En pettänyt Boubien odotuksia vaan vein sen ihqun kanipallon palkaksi.  Olin varustautunut toisella samanlaisella, joten pallon poissaanti onnistui tällä kertaa.  (Paitsi lopussa, kun keksi, että molemmat pallot mahtuu suuhun, mutta Satsun avustuksella saatiin homma toimimaan.) Pari kertaa tyhjään ruutuun lähempää, niin että pallo lensi ja lopuksi vielä pallo ruudussa. Tämä hyvä!

Sitten kävimme toisen ongelman kimppuun , eli noutamisen. Tosin tänään siinä ei ollut suurempaa ongelmaa, vaan kaikki osat onnistui. Ehkä siitä vielä hyvä tulee?

Lopuksi halusin Satsun katsovan meidän kaukoja, kun Boubielle opetan ne takajalat paikallaan pitäen ja Tempo tekee sekatekniikalla. Satsu vahti silmä kovana ja tämäkin onnistui hyvin. Vähän parempi mieli tuli siis.

Kun me yhä vaan venyttiin katsomassa muiden treeniä, niin tehtiin loppuun paikallaolot. Istuminen ok, kävin palkkaamassa välillä. Makuussa ehti taas mennä lonkalle.  Tähän saatiin treeniksi "tökkimistä" reiteen niin, että jännittää takaisin ja oppii siten pysymään oikein.

KIITOS SATSU!

Illalla vietimme treenikaveri-Miran valio- ja piirinmestaruusjuhlia, tosin siellä ei ollut koiria mukana -paitsi sankari itse.