Viimeisen lomaviikkoni vietimme perinteisesti Suomen Noutajakoirajärjestön kesäleirillä Tammelan Mustialassa.

Matkaan lähdimme sunnuntaina 3.7.  Helle ja edellisillan työpaikan kesäjuhlien aiheuttama väsymys asettivat haastetta pakkaukselle, mutta jotain sain kassiin pakattua. Heinolassa yllätti hillitön sadekuuro ja silloin oli hyvä pitää ruokatauko, perinteisesti mäkkärillä.

Mustiala oli tuttu paikka viime vuodelta ja löysimme edelliskertaa mukavamman telttapaikan puisto-alueelta. Parin ison saarnin alla oli leirimme, joskin niitä paikkakunnan nimessä esiintyviä tammiakin lähistöllä oli. Tytöt löysivät nopeasti jokavuotiset leirikaverinsa ja niin minäkin.  Leiripaidat työnnettiin käteen, ennenkuin päivää ehdimme sanoa ja saunaankin ehdimme. Illalla kävimme vielä juoksuttamassa Riskiä ja Boubieta pellolla, kun hilluminen superviikonlopussa jäi väliin.

Enemmän ja vähemmän huonosti nukutun telttayön jälkeen koitti maanantai ja herkullisen aamiaisen jälkeen alkoivat koulutukset. Olin ilmoittautunut alkuviikosta toko-koulutuksiin, koska siellä tiesin saavani varmasti laatukoulutusta.  Nome-hommissa kouluttajat ovat välillä hieman asenteellisia rotujen suhteen... Tempo sai lepäillä teltalla sen aikaa, kun Boubie oli toko-kentällä. Maanantaina kouluttamassa oli Fanny. Välillä söimme lounasta, otin pienet päikkärit ja takaisin toko-kentälle. Kuulostaa lomalta, eikö?  Iltaohjelmana maanantaina oli Lurppa-visa, johon kokosimme Lurppa-pubissa nopeasti oman joukkueemme. Menestystä ei tällä kertaa tullut, vaikka kysymykset olivat melko helppoja.

Seuraava yö oli kostean viileä, vaikkei satanutkaan. Tiistai valkeni samanlaisena pilvisenä poutapäivänä kuin maanantaikin ja ohjelmakin oli lähes sama: aamiainen, tokoa (by Minttu ja Fanny), lounas, tokoa. Huomasin, että Boubien perusasento on ihan liian edessä ja seuraaminen ihan hajalla, kun kukaan ei ole sitä pitkään aikaan katsonut.  Sauna ja uintia ja iltaohjelmana leirikisa. Tytöt kavereineen olivat muodostaneet oman joukkueen ja kiersin kannustusjoukkoina mukana. Erityismaininnan ansaitsee reipas Raija, joka myös jaksoi kannustaa lapsia! Rasteja oli ainakin 8, jotkut miehitettyjä ja toiset ns kylmiä rasteja, joissa oli kysymyksiä. Hauskoja tehtäviä oli toimikunnat saaneet aikaiseksi ja lapset pärjäsivät hyvin. Tosin jälkikommentti oli, että ensi vuonna ei oteta aikuisia joukkueeseen mukaan... Pääsi kilpailuvietti nääs valloilleen ja vastauksia kysymyksiin etsittiin netistä ja muualta. 

Keskiviikko-aamuna toivoin jo auringon pilkahdusta, mutta sitä ei näkynyt. Lounaaseen mennessä aurinko tuli kuitenkin piilostaan ja loppupäivä olikin hellettä. Aamulla vaihdoin lajia ja menin mukaan nome-koulutukseen Boubien kanssa. Kouluttajaksemme saimme Lammin Sarin, josta tykkäsin kovasti. Teimme vesilinjan pohjia, eli alkeisharjoituksia. Koiran silmät peitettiin ja heitettiin dami veteen. Loiskahdus oli motivaationa tälle sokko-linjalle ja se toimikin hyvin. Seuraavaksi koiran kanssa käveltiin pieni lenkki, jonne se kuitenkin kuuli loiskahduksen ja sama uudestaan. Väliin tehtiin pitkä ykkösmarkkeeraus ja sitten vielä pari pidempää linjaharjoitusta edellisten tapaan. Olin oikein tyytyväinen pikku-koiraani, vaikka palautuksista osa tulikin maan kautta, mutta sentään enimmäkseen käteen. 

Iltapäivällä oli sitten vuorossa virallinen tottelevaisuuskoe ja haasteottelu. Olin ilmoittanut molemmat koirat Golden Ringin joukkueeseen. 

Avoin luokka alkoi n. klo 16, Boubie starttasi kolmantena. Kokeen tuomarina toimi Ralf Björklund.

Paikallamakaaminen 3 min. 10

hyvin pysyi! 

Paikallaolon piilossa by Mustiala 

Seuraaminen taluttimetta 10

Ei se sit ollutkaan hajalla.  Tuntui tosi hyvältä! Tosin Boubie painoi hieman jalkaan kiinni, joka ei ole ihan sallittua, mutta tuomari ei tätä ilmeisesti havainnut?

Liikkeestä maahanmeno 9

Ihan jees.

Luoksetulo 9

Reipasta laukkaa tällä kertaa.

Liikkeestä seisominen 8,5

Otti pari askelta, kun palasin taakse. Istuiko eka käskystä? En muista.

Noutaminen 8

Ihan jees, vaikka palautusvauhti on ollut huono. Tänään ihan kelvollinen. Mulla ei ollut edes omaa kapulaa mukana.

Kauko-ohjaus 5

Näistä pisteistä olin ihmeissäni, koska en muistanut muuta virhettä kuin yhden hieman vajaan istumisen. Onneksi kaverit ja liikkuri muistivat tarkemmin.  Kaksi käskyä aloituksessa maahan (huolimaton käsky multa, vaikka koiran tarkkaavaisuus alkoi hiipua) ja erittäin hitaasti perille mennyt istu-käsky lopussa.

Hyppy 5

Hyppyeste oli haastavasti voi-luokan kehän vieressä ja Boubie bongasi siellä jotain mielenkiintoista... epäilen ruutua. Singahti kehän suuntaan, mutta pysähtyi istu-käskyllä. Tuli hieman takaisin, mutta vaati toisen istu-käskyn (ja käsimerkin...) ennenkuin meni jakeluun. Jäi aika vinoon vasemmalle esteen taa, mutta kiersi hienosti hypyn kautta takaisin. Tuomari mietti tosi kauan, menikö nollille vai ei, mutta päätyi lopulta antamaan viitosen. 

Kokonaisvaikutus 9

Kovasti tuntui tuomari tykkäävän, vaikka loppua kohden vähän hiipui ja sitten tuli tuo hyppy-pelleily. 

Pisteitä kertyi yhteensä 162 p ja sehän tarkoittaa ykköstulosta ja oikeutta kilpailla seuraavan kerran voittajaluokassa!  Vähän oli tuollainen "räkä-ykkönen", mutta otan vastuun siitä itselleni, koska en kyennyt pysymään skarppina itse loppuun saakka. Koira on ihana!  Sijoitus oli 5./18.

Avoimen luokan palkintojenjakoa odotellesa muistin äkkiä ruveta jännittämään Tempon suoritusta. Joukkue oli hyvissä asemissa, kun Johanna ja Nala voittivat 181 pisteellään koko avoimen luokan eikä Riskin epäonnistuminen näin ollen haitannut (hankala olisi ollut itselläkin keskittyä temppuihin, jos iho olisi kutissut koko ajan. ). Tempo olikin sitten joukkueemme ainoa ylempien luokkien koira. 

Tuomarina EVL:ssäkin oli Ralf Björklund, noutaja-ihminen itsekin. 

Paikalla istuminen 9

Pysyi, mutta oli liikutellut vähän tassujaan

Paikalla makaaminen 10

jeejee!

Ryhmäliikkeiden jälkeen suoritimme liikkeet kahdessa osassa mutta sotketussa järjestyksessä.

Seuraaminen 8,5

Aika normi-settiä.

Ruutu 0

Tempo teki ok-merkin, mutta harhautui merkin taakse, vaikka luulin sen taas bonganneen ruudun. Tarvitsin pari ohjauskäskyä, kunnes huomasi ruudun ja meni sinne lujaa. Käskin suoraan maahan ja sivulletulokin oli ihan reipas. Valitettavasti käskyjä oli kuitenkin liikaa, joten liike meni nollille. Olin kuitenkin tyytyväinen, että ruutu löytyi. Olihan tämä eniten treenaamamme liike (aamu- ja iltaruualla).

Hyppynouto 9

Normi-settiä

Luoksetulo 0

Valitettavasti normi-settiä tämäkin; ei taas lähtenyt kutsusta. Seuraavalla kutsulla nousi seisomaan (kuin tekisi kakeja) ja sitten hyvin epävarmana läpijuoksu,  kun oli jo nolla.  Mä en ymmärrä!!! Mitä teen eri tavalla, miksi se jäätyy???

----tauko ja melkoinen ketutus--------tilanne vaati suklaata

Zeta (seiso-maahan-istu?) 7

en muista tästä oikein mitään, voisi olla varmaan nopeampi tai jotain.

Ohjattu nouto 0

Tempo haki keskimmäisen ja mulla paloi käämit.  Elämä on laiffii, ei tarvii kuunnella...

Kaukokäskyt 6

Varmaan jotain kaksoiskäskyjä? En muista.

Tunnari 8

Teki sentään tämän hyvin, ei edes tarkistanut enää löytäessään oman.

Yhteensä 168,5 p ei riittänyt tulokseen ja joukkueemmekin tippui neljänneksi osallistuneesta kuudesta joukkueesta.

Koe päättyi n. klo 22, joten iltaohjelmana ollut toto-juoksu jäi välistä. Yöllä söimme vielä Heidin Fani-bortsun valiokakkua, olikin tosi hyvää! Nami-nami!

Torstaina helle jatkui ja lasten vuoro oli harrastaa... Aamupäivällä oli NAM eli Noutajien Agility Mestaruus ja  molemmat tytöt pääsivät osallistumaan. Milla starttasi Boubien kanssa leiriluokassa, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Ensimmäinen lähetys meni pipariksi, koska en ollut antanut täsmäohjeita ja Milla ei ollut koskaan agilitya harrastanut... Boubie karkasi siis putkeen, kun ei muita ohjeita saanut.  Toinen yritys onnistui ja parivaljakko suoritti radan n. 19 sekunnissa ilman virheitä. . 

Salla meni Tempon kanssa mölliluokkaan, jossa oli hyppyjen ja aitojen lisäksi myös A-este, joka on joskus tuottanut Tempolle vaikeuksia. Nyt se meni kuitenkin sen jopa kahdesti; toinen kerta oli valitettavasti väärin valittu rata, joten hylsy tuli. 

Lounaan jälkeen läksin Boubien kanssa Sarin nome-treeneihin. Ohjelmassa oli kakkosmarkkeeraus (toinen kaislikkoon, toinen avoveteen) ja kaislikkohakua. Boubie suoriutui markkeerauksista ihan ok (paitsi karkasi kerran, kun ei osannut odottaa että tulee toinenkin heitto...) ja teki myös hyvää, itsenäistä hakua. Tuuli vaikeutti tehtävää sen verran, että koira meni monta kertaa damin vierestä tuulen yläpuolelta ohi. Lopulta saatiin kuitenkin sekin tehtävä onnistumaan ja molemmille jäi hyvä mieli treeneistä. Kiitos, Sari! 

Illan ohjelmassa oli leirinäyttely, johon Milla meni Lapsi ja Koira-kilpailuun Boubien kanssa. Oli kuulemma ihan tylsää, kun oli vain kaksi osanottajaa (aika moni lapsiperhe oli jo lähtenyt leiriltä), mutta onneksi oli mukavat palkinnot. 

Selma voitti labradorin kanssa ja Milla oli hienosti toisena. Molemmat esittivät koiria todella kauniisti.

 Sallaa pyydettiin Match Show-tyyppisen näyttelyn sinisten parhaita valittaessa esittämään kaunista flatti-urosta. Harmi, ettei minulla ollut enää kameraa mukana. Salla luotsasi flatin toiselle sijalle.  Pari sopi toisilleen hyvin! 

Tempo oli varsin stressaantunut illalla ja halusi vain autoon. Siis koira, joka ei pidä autoilusta. Katsoin syyksi ötökät ja Tempo pääsi muista öistä poiketen telttaan nukkumaan. Boubie nukkui häkissä, jonne itikat ei päässeet, mutta Tempo oli nukkunut teltan "eteisessä", jossa örkkejä kyllä oli.

Pojat Mustialan ilta-auringossa -Tempoa taitaa vähän väsyttää... (Kuka trimmaisi mun koirani??)

Yht'äkkiä oli viikko kulunut ja koitti perjantai. Telttayön jälkeen Tempo ontui etutassuaan, joten Sallan kaavailemat agilitytreenit jäivät haaveeksi. Tosin sittemmin selvisi, ettei niitä esteitä olisi kentällä enää ollutkaan.

Aamulla oli vielä nome-koulutusta, mutta jätin sen sillä kertaa väliin, kun Sarikin oli jättänyt leirin jo torstaina... Sen sijaan ehdimme vielä toko-kentälle, jossa Pipan opastuksella teimme ainakin tunnaria ja kaukoja. Hyviä ohjeita tuli ja niiden pohjalta yritän luotsata Boubien voittajaluokkaan. Kiitos, Pipa, Heidi ja muu toko-porukka! 

Mukava leiri oli, vaikka väkeä oli vähemmän kuin edellisvuosina. Kiitos erityisesti Raijalle seurasta ja vertaistuesta! Ensi vuonna syödään taas kakkua!

Kotimatkalla kävimme Boubien kasvattajan luona tapaamassa Olivia-siskoa ja tarkistamassa Nala-äidin mahan.  Boubien pikku-sisarukset pitäisi syntyä näinä päivinä. Tuliaisiksi kotiin saimme pari vaakkua ensi viikonlopun taippareihin valmistautumista varten.